Laitasaari

Laitasaari: tarinoita Koivikosta Oulunsuun rajalle ja Sanginjoelta Lanin Sosolle.

Laitasaari

Laitasaareen viitataan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1543. Arkelogiset jäljet kertovat paljon vanhemmastakin asutuksesta, laajimmillaan kylä kattoi lähes koko nykyisen Muhoksen alueen.

Yhteistyössä

Laitasaari-seura

Kommentoi tekstejä

Voit kertoa muistosi tai antaa lisätietoja tarinoiden ja sivujen alalaidassa. Anna nimesi (näkyy muille) ja sähköpostiosoite (näkyy vain sinulle ja päätoimittajille) ja lähetä kommenttisi. Jotta roskaposti ei pääse läpi, kommentit julkaistaan vasta kun olemme ne lukeneet.

Lue Ohje ja Useasti kysyttyä

Uusimmat kommentit

  • Laitasaaren kylähistoriakirjat 1-3

    Laitasaaren kylähistoriakirjat 1,2, 3
    • 1. kirja (julk. 2017) tilat Vauhkola no 53 – Honkarinta no 78 – toinen päivitetty painos (2023), jossa myös kantatilat (412 s.) 30 eur
    • 2. kirja (julk. 2019) tilat Ketola no 27 – Siekkinen no 52, Laitasaaren, Hyrkin ja Huovilan koulut, molemmat pappilat, Koivikon maatalouskoulu (532 s.) 40 eur
    • 3. kirja (julk. 2022) tilat Kärnä no 1 – Tapio no 26, ulkometsätorpat ja ns. muut talot (646 s.) 40 eur
    • 1590 sivua Laitasaaren historiaa
    • kovakantisia, mv-kuvitus
    • hintaan lisätään mahd. postituskulut
    • lue muistutus tekijänoikeuksista

    Voit myös noutaa kirjasi Soljalta Laitasaaresta (Ylilaukantie 1, 040 5128 734).

    Tilauslomakkeeseen tästä

    Tulossa: Laitasaaren Wanhat valokuvat -kirja (ei vielä tilattavissa)

    Kommentointi on poistettu käytöstä toistaiseksi. Syynä venäläisten spämmäys sivustolla. Nyt se on estetty.

    P.S. 24.5.2023 Sivuston tekniikkapäivitys on tehty.

  • Kirje Muhokselta (1895) – talventulo

    Muhoksen pappila talvella

    Oulun Ilmoituslehti 6.11.1895, s. 3

    Kesä kekriin, syksy alku jouluun, sitte vasta se talvi toljahtaa, sanoo vanha sananlasku.

    Maa on ollut valkoisen lumivaipan peitossa viime kuun loppupuolelta saakka, hieman on sitten sataa ripotellut lunta lisää, vaan ei ole vieläkään lunta rekikeliin asti, sillä sekä kesä- että talvi-ajopelejä näkee yhä käytettävän.

    Muhosjoki kirkon yläpuolella ja muutamat pienemmät purot ovat jään peitossa, niin että jalkamiehet pääsevät joen poikki ja pojat saavat luistimiaan käyttää. Oulujoki ei kuitenkaan vielä ole jäässä, vaikka veden vähyyden takia karit ja matalikot ovat kuivina saarekkeina.

    Lue myös artikkelit Joki jäätyi yössä, Pakkanen, Hevonen ja mies hengenvaarassa, Heikkoihin jäihin vajoamistapauksia, Helian rannassa ja Huovilan koululla.

  • Lemmentytön tarina

    Lempi-laiva Oulujoella

    Nämä muistelmat Oulujoen laivaliikenteestä 1800–1900-lukujen vaihteessa on kirjoittanut Maria Laukka (o.s. Mäkelä, 1883-1956) sairasvuoteellaan ennen kuolemaansa. Kuvassa nuorempi Lempi-laiva jossa Matti Mäkelä oli myös kipparina.

    ”Luettuani Kalevasta kirjoituksen ”Lempi ja Laine”, oli kuin vanha ystävä olisi minua pukannut kylkeen ja sanonut: ”Elä kuole vielä, kirjoita viimeisillä voimillasi meistä”.

    Näillä sanoilla aloittaa kirjeensä Muhoksen Jokirinteellä sairasvuoteellaan makaava talonemäntä Maria Laukka. Kirje sisältää muistelmia kirjoittajan nuoruusvuosilta, jolloin ensimmäiset höyrylaivat välittivät Oulujoen liikennettä. Vanhus on elänyt muistoissaan uudelleen kukkivan nuoruutensa iloiset päivät ja pannut itse paperille ajatukset ihmeen selkeään muotoon.

    ”Niinpä minä, lähes 70-vuotias, sairasvuoteellani liikuntakyvyttömänä, kolmen taudin vaivaama, sain yliluonnollisen voiman kirjoittaa ja tässä se nyt on:

    (lisää…)

  • Atso Koistila, keksijä

    Uusi ojajyrsin on kehitetty Muhoksella (Tervareitti 9.8.1968, lehtileikkeen löysi Pentti Lohela)

    Ei puutu Pohjois-Suomestakaan ideoita eikä varsinkaan Muhokselta. Laitasaaressa Viskaalinmäellä asuu mies, joka kätevyydellään ja ideoillaan on jo saanut tunnustusta.

    Kuusela

    Tämä keksijä on Atso Koistila. Olimme seuraamassa Atson uusimman koneen koekäyttöä lähellä olevalla suopellolla.

    Oulun piirin suokuivausosaston metsänhoitaja Keijo Itävuo totesi tyytyväisenä että uusi kone on 3 kertaa tehokkaampi nykyisiin verrattuna.

    Koneesta sen verran, että siinä on ylikuormituskytkin, joka estää rikkoontumisen kiven tai kannon sattuessa kohdalle. 2000 kg moottorineen painavan laitteen maksimikierrosluku on 3500 joka välityksin muutetaan 600 kierr/ minuutissa, joten vääntöä riittää.

    Ensi viikolla laitetta on tarkoitus kokeilla Pudasjärvellä. Ojajyrsimen on Atso tehnyt käytetyistä osista kuten vanhasta tiehöylästä, jossa on erittäin kestävää materiaalia. Apuna hänellä on ollut Sauli Saarela naapurista.

    Ylikuormituskytkimelle Atso on hakenut patenttia. Keijo Itävuo kehuu kytkimen varmakäyttöisyyttä. Aikaisemmin Atso on kehittänyt Metsähallitukselle routasahan ja omaan verstaaseen nopean metalliporan.

    Atso on itseoppinut keksijä. Peruskoulutusta hän on saanut Kempeleen konekoulussa. Jäämme odottelemaan uusia keksintöjä Viskaalinmäeltä.

    P.S. Atso asui Viskaalinmäellä Kuuselan tilalla. Sauli Ylikosusen Saarelassa. Keijo Itävuo oli paitsi metsänhoitaja, myös ansioitunut sukututkija, Oulun sukututkimusseuran perustajajäsen ja pitkäaikainen puheenjohtaja.

  • Peso-Martti, Muhoksen poliisi

    Nuorena poikana tullessani pyörällä iltamista Laitasaaren Junniojan lavalta satuin saamaan sakon Liikkuvalta poliisilta. Sakon syy oli (minun hyvä tuurini) kun pyörän tarakalla istui nätti tyttö, joka väkeltyi uuden polkupyöräni kyytiin.

    Kun lähdin putkalle maksamaan sakkoa, joka oli 15 mk, niin Pesolan Martti (nimitetty toukokuussa 1934 poliisikonstaapeliksi Muhokselle), Laitasaaren miehiä Kekkolasta, alkoi kyselemään Laitasaaren kuulumisia. Aikansa siinä keskusteltiin niin Martti ruttasi sakkolapun roskiin ja sanoi että tämä sakko on maksettu. Lähdin hyvillä mielin pois, kiitin ja kumarsin.

    – muisteli Kalevi Leskelä 2024, melkein Martin kodin naapurista, lue myös Laitasaaren tanssi- ja hupipaikoista

  • Tuurin hillareissu

    Laukan lossarina Kalervo Lohela

    Oli heinäkuun iltapäivä vuonna 1952. 10-vuotias Kalervo Lohela ja vanhempi veljensä 14-vuotias Leo menivät kotiinsa syömään. Oli monta tuntia läjätty heiniä latoihin radan takaa Katajasuolta sekä lähempää Hakkauksen alueelta. Äiti Ainolla olikin ruoka valmiina. Se nautittiin hyvällä ruokahalulla ja kahvit päälle. Olikin aika pienelle ruokalevolle. Olihan tarkoitus mennä illalla vielä hillaan. Nokoset otettiin ja käytiin vielä Oulujoen rannassa uimassa.

    Eväät repussa ja tietysti vesipullo ja kahvitermari, matka polkupyörilla Sanginjoen suuntaan alkoi. Kivimaan seutuville jätettin pyörät. Maastossa ensin katsottiin Itkusuon laiteet ja poimittiin hieman. Jatkettiin sitten kohti Matkajärven soita. Siellä tavatiin Nuutisen Frans. Marjoja oli hyvin kaikille. Ilta viileni ja yht’äkkiä nousi sumu. Poiminta jatkui. Fransia ei näkynyt. Huudeltiin, mutta mitään ei kuulunut. Ajateltiin että on mennyt jo kotia, olihan hän jo aikuinen mies. Kotiin mekin mentiin ja yöllä uni maistui hyvin.

    (lisää…)