Lammasfarmari Petteri Malakias Mettinen on kuollut Australiassa ja hänen omaisiaan etsitään lehti-ilmoituksella. Hämäräperäinen asioitsija Valde Humander lähtee jäljittämään jarrumies Jaakko Mettistä ja ottaa mukaansa houkutuslinnuksi espanjalaisen tanssijattaren Dolores Ramirezin. He päätyvät pienelle seisakkeelle lähelle Muhosta.

Laitasaareenko?

Valtion rautateiden kalustoa omiin ja muiden tarpeisiin lainailevat romaanit Jenny ja Aleksi pitävät kanttiinia, jonka vakioasiakkaita ovat hitsari-Heikki, rappari-Ranssu ja muurari-Martsu sekä heidän esimiehensä insinööri-Immu. Miehet ovat ihastuneita Mimmiin, junamyyjään, joka on kiinnostunut vain jurottavasta ja huono-onnisesta Jaakosta. Aluksi Humander erehtyy pitämään Immua Jaakkona ja Dolores ryhtyy kuhertelemaan innokkaan Immun kanssa.

Kaikki ovat junassa matkalla Muhokselle, kun Aleksi irrottaa viimeisen vaunun, joka pysähtyy juuri mustalaisleirin kohdalle. Seurue siirtyy leiriin, missä Dolores osallistuu tanssiin, Jenny myy kahvia ja nylkee jälleen ylihinnoilla Humanderia, joka vihdoin saa selville Jaakon henkilöllisyyden. Sekä Immu että Mimmi seuraavat mustasukkaisina, kun Dolores ryhtyy viettelemään Jaakkoa. Humander kiirehtii Jaakkoa allekirjoittamaan paperin, jolla perintö siirtyisi hänelle, mutta toimitus ei onnistu: Aleksi on vienyt Humanderin kynän, ja kun hän myy sen kiskurihintaan takaisin, paperi on lennähtänyt nuotioon. Humanderin nukkuessa Jenny tutkii miehen salkun ja kertoo tietonsa Jaakolle, joka vapaapäivänään matkustaa Helsinkiin.

Mimmi on ikävissään, Immu taas niin Doloresin lumoissa että unohtaa patistaa työtä ahkerasti vältteleviä miehiään. Jenny povaa Heikille, Ranssulle ja Martsulle ja antaa kaikkien ymmärtää, että he saavat mielitiettynsä. Miehet joutuvat tappeluun Mimmistä ja vahtivat toisiaan, kunnes he lähtevät yhteiselle kosioretkelle: kaikki saavat vuoron perään rukkaset ja tuloksena on jälleen tappelu. Jaakko sitä vastoin saapuu kuin uutena miehenä Helsingistä ja saa Mimmiltä myönteisen vastauksen kosintaansa. Mimmi kutsuu myös kilpakosijat kihlajaiskahville: miehet ovat aluksi nyreissään, mutta kajauttavat pian onnittelulaulun.

Humander, jota Jenny ja Aleksi ovat parhaansa mukaan eksyttäneet, löytää vihdoin paikalle ja yrittää saada Jaakon nimen paperiinsa. Mies paljastuu huijariksi, kun Jaakko kertoo, että asioitsijan uskotteleman parinkymmenen lampaan sijasta perintö käsittää 120 000 lammasta. Jaakkoa juhlitaan rikkaana miehenä, mutta itse hän korostaa kosineensa Mimmiä köyhänä jarrumiehenä. Myös Immu ja Dolores ovat kihlautuneet, ja Jenny suostuu vihdoin Aleksin alituisiin pyyntöihin mennä vihille, koska hänen entinen miehensä on edellisellä viikolla kuollut tappelussa Porin markkinoilla. Humander heitetään yhteisvoimin ulos. Parit tanssivat maantiellä, Mimmi ja Jaakko suutelevat. ¹

Muhoksen Mimmi -elokuvan ensi ilta oli 24.10.1952

SF:n ralli- ja rillumarei-linjaa edustava Muhoksen Mimmi perustui Reino Helismaan sanoittamaan ja Toivo Kärjen säveltämään suosittuun iskelmään vuodelta 1951. Sekä iskelmä että elokuvakäsikirjoitus syntyivät ennen kuin muhoslainen Armi Kuusela heinäkuussa 1952 valittiin maailman ensimmäiseksi Miss Universumiksi. Muhoksen Mimmi -niminen roolihahmo, Mimmi Lötjönen Muhokselta, esiintyi jo elokuvassa Rovaniemen markkinoilla (1951) – siinä Siiri Angerkosken esittämä Mimmi toimi kullankaivajien kämppäemäntänä Lapissa.

Uudessa elokuvassa Mimmin työkuvaksi vaihtui junamyyjä, ja roolin sai esittääkseen Tuija Halonen. Siiri Angerkoski oli mukana nyt mustalaisnainen Jennynä ja seuralaisenaan Pikku-Aleksiksi kutsuttu kookas mustalaismies, jota esitti Armas Jokio. Sama pariskunta esiintyi vielä Helismaan käsikirjoittamissa elokuvissa Lentävä kalakukko (1953) ja Majuri maantieltä (1954). Ohjaaja Jorma Nortimo näyttelee junailijaa, jonka eräänä tuntomerkkinä on kuiva virkayskä.

Elokuvan mustalaishuumori on erittäin kliseistä. Sitä sovittamassa on se, että juuri Jennyn ansiosta köyhä jarrumies pystyy välttämään kavalan asioitsijan juonet.

Elokuvassa käytetään Muhoksesta väärää tulentomuotoa Muhokseen pro Muhokselle. Operettimainen, maantielle sijoitettu loppukohtaus poikkeaa tarinan muusta tyylistä. Kihlajaiskohtauksen ohjasi studiossa tuottaja T. J. Särkkä itse.

Muhoksen Mimmin yleisömenestys ylitti tuntuvasti vuoden keskitason ja oli samaa luokkaa kevätkaudella ensi-iltansa saaneen Lännen lokarin veljen kanssa. ²