24.12. Aatami ja Eeva

Pakkanen tietää pakkasia toukokuussa.

Joulutöiden muistilista Kotiliesi-lehdestä vuodelta 1925

• 24.12. joulupuuron valmistus uunissa, laatikoiden paistaminen, joulukuusen koristaminen, hautausmaalla käynti, edellisenä päivänä keitetyn joulukinkun paistaminen, joulusauna, kotieläinten muistaminen, ruokapöydän koristaminen, töiden lopettaminen.

Ennen kuin jouluaaton pimeys ja hiljaisuus laskeutuu yli maan, on kaikki työt lopetettava. Jokainen koti noudattakoon joulunvietossa omia perinnäistapojansa ja vaalikoon niitä kalliina aarteena menneiltä sukupolvilta. Ainoastaan yksi ainoa olkoon yhteistä kaikille; joulurauha ja pyhälepo.

25.12. Joulu

Päivä isännän puolelle eli pitenee jo kukonaskeleella. Tuuli ja sade ennustavat katovuotta, leuto joulu kylmää juhannusta ja pakkasjoulu lämmintä juhannusta. Jouluyön tähtitaivas on hyvän sieni- ja marjavuoden merkki. Tuleva puoliso näkyy keskiyöllä peilissä. Syötävä ja juotava tulevan vuoden onneksi ja jätettävä ruoka yöksi pöytään haltijoita ja vainajia varten. Nopealla paluulla joulukirkosta varmistetaan hyvä vuosi.

26.12. Tapani

Aamuvarhaisella naapurin sauna lämpiämään. Naista ei saa kohdata ensimmäiseksi. Opetetaan hevosia juoksemaan ja ajellaan kylillä hupailemassa.

Kalevi L muistelee joulun valmistelua ja viettoa kotonaan 40-50 -luvulla:

Muistan lapsuusajasta että joulu oli aina kovien pakkasten ja lumikinosten aikaa. Tähdet ja kuu loistivat kirkkaimmillaan. Jouluun tähdättiin jo kesällä kun hankittiin sianporsas kasvamaan. Porsas kasvoi noin puolessa vuodessa teurastuskuntoon ja joulunalusviikolla se sitten teurastettiin ja silavat suolattiin puusaaviin talven ruoaksi. Kinkut paistettiin leivinuunissa jouluateriaksi. Silloin ei kauppojen varastoon kuuluneet kinkut.

Joulun lähestyessä äitini ja sisareni aloittivat leipomisen. Leivottiin joululimput ja tortut, piparit sekä nisupukit. Nisupukilla oli rusinasilmät jotka syötiin ensin. Nisupukki syötiin aina jouluaamuna ja se maistui hyvälle. Myös riisipuuro, lanttulaatikko ja lipeäkala olivat jouluruokina.

Joulusiivous tehtiin perusteellisesti. Sänkyjen patjoihin vaihdettiin uudet oljet. Olkipatjat olivat käytössä hyvät, tuoksuivat ja antoivat makoisat unet.

Aattona haettiin joulukuusi metsästä. Kuusi koristeltiin kynttilöillä ja paperipäällisillä kompiaisilla ja kultalangoilla. Myös eri maiden liput olivat koristeita ja latvassa komeili tähti.

Joulusaunan lämmitys aloitettiin jo päivällä. Sauna sijaitsi jokirannalla ja se oli savusauna. Saunan lämmitys oli taitolaji. Kun suuren kivikasan sai lämmitettyä kuumaksi niin löylyä riitti suurelle kävijämäärälle.

Joulupukin tulo oli suurin este saunassa oleiluun. Joskus pukki ehti viskata paketit kuusen juurelle sauna-aikana ja se harmitti kovasti.

Saunan jälkeen syötiin jouluateria ja avattiin lahjapaketit. Paketeissa oli yleensä itse valmistettuja villasukkia, vanttuita, karamelleja ja jonkinlaisia pelejä ja kortteja.

Myöskään kotieläimiä ei unohdettu jouluna. Niille tarjottiin ylimääräiset ruuat, lampaat saivat lehtikerppuja jotka oli kesällä sitä varten tehty ja hevoset saivat kauraa ja leipäpalaset.

Jouluaattona ei voinut kovin pitkään valvoa, kun piti herätä aikaisin aamulla kirkkoon. Joulukirkko alkoi aamuseitsemältä, isä valjasti hevosen ja haali perheensä kyytiin. Ajettiin jokitietä aamuhämärissä kirkon rantaan johon oli matkaa nelisen kilometriä. Muiden talojen hevosia oli jo rannalla puihin sidottuna heiniä syömässä.

Muhoksen kirkko lämpesi siihen aikaan puilla lämmitettävillä kahdella rautaisilla uuneilla. Muistan kun istuttiin lähellä uuneja, niin saarnan aikana viimeistään nukahdin uunin lämmössä. Jouluvirteen sitä kuitenkin heräsi.

Kirkosta lähdettäessä oli kilpa-ajo laitasaarelaisten kesken. Muistaakseni Määtänkylän hevoset olivat voittamattomia. Joulupäivä vietettiin kotona ja kylään ei silloin saanut mennä. Tapaninpäivänä entiset leikit jatkuivat naapurien lasten kanssa. Tapanin viettoon kuului myös hevosajelu.