Päivärinne oli kylälle merkittävä paikka

Päivärinteen sairaala valmistui 1930-luvulla. Päivärinteen paikka oli valittu erityisen hyvin keuhkosairaille sopivaksi: paikka mäntymetsän keskellä, joki lähellä. Päivärinteellä oli oma puutarha ja iso sikala, ja näissä kävi työmiehiä myös Laitasaaren kylältä, mutta Väänäseltä ei oltu Päivärinteellä töissä. Sairaalan potilailta ylijäänyttä ruokaa ei heitetty hukkaan, vaan kuumennettiin ruuaksi sioille.

Keuhkotuberkuloosi oli yleinen ja vaikea sairaus; jos tauti tuli taloon, se usein tartutti kaikki talon asukkaat ja vei monet mukanaan. Jotkin potilaat olivat sairaalassa jopa vuosia. Onneksi tauti on nykyään voitettu.

Keuhkotautipotilaana oli Päivärinteellä useita tuttuja. Myös Elman mies sairastui, potien kuivaa yskää ja lievää kuumetta, mutta hänen piti odottaa vuosi hoitoon pääsyä sairaalan ollessa niin täysi. Mies oli sitten sairaalassa puoli vuotta, mutta parani täysin; 20 vuotta piti kulkea tarkastuksissa ennenkuin julistettiin keuhkotaudista terveeksi. Elma pitääkin ihmeenä, miten hän ja lapset säästyivät taudilta.

Miehen ollessa sairaalassa talon työt hoituivat työmiesten avulla, Elman isän auttaessa. Väinöä käytiin katsomassa talvella hevosella, Elma laittoi hevosen aisoihin Väinön äidin kanssa, ajoivat sitten jokea pitkin Päivärinteelle, jossa hevonen sidottiin rantapuihin sairaalassa vierailun ajaksi.

Lääkärinä Päivärinteellä oli Panelius, jonka hoitona oli makuuttaa potilaat klo 12-14 turkeissa maaten parvekkeella, ’hiljaisessa hallissa’, kun penisilliini ei ollut vielä käytössä. Panelius myös laittoi kykenevät potilaat monenlaisiin töihin, työpotilaiksi, pyykkitupaan tai kasvimaalle.

Naapureita ja lähikauppa

Elman koulukaverit ja läheisimmät naapurit Lohelan talon lähellä olivat Klemetti ja Raappana, Väänäsen lähellä taas Karjalaisen Heikki ja vaimonsa Pikku-Kaija. Toisella puolella taloa oli Määttiä, ja Elma muistaa erityisesti Mari Määtän joka oli hyvin herttainen ja ystävällinen. Emännät kävivät toisissaan vieden lämmintä leipää, ja lainaten kahvia tai sokeria.

Lähin kauppa oli Kauppi, Oulun Osuuskauppa joen toisella puolella. Kauppa oli sekatavarakauppa, jossa myytiin vaatetta ja ruokaa, monenlaista maataloustavaraa. Kaupin kauppa oli jo Elman lapsuudessa, sieltä jäi mieleen mukavana kaupanhoitajana Greusin Hanna, joka kääräisi osuuskaupan jäsenille usein paperitötterön ja siihen makiaista kaupanpäällistä. Hanna Greus perusti sitten, jo 1930-luvulla Päivärinteelle oman kaupan joen rinteessä sijaitsevaan Parviaiseen. Sota-aikana ja sodan jälkeen kankaan saanti oli hankalaa, mutta Hanna hommasi kauppaansa kangasta saataville lasten korteilla. Ristiruutukankaasta tehtiin mm. tyynypäällisiä ja poikain paitoja, tyttöjen leninkejä.

Väänäsen no 16 tilan vanhaemäntää, 91-vuotiasta Elma Väänästä (o.s. Tomperi) kävivät 9.4.2012 haastattelemassa Solja Holappa ja Jaana Hietala. Nauhalta haastattelun koonnut Kaisu Rahko.