Julia Niskanen (o.s. Huovinen, s. 1914), Hilma ja Aappo Huovisen tytär, kertoi lapsuudestaan ja nuoruudestaan Helialla no 41. Muistelmat keräsi 1980-luvun lopulla tytär Ritva Marttila (o.s. Niskanen). Allaolevassa kuvassa seurat Laitasaaren Tuvalla, nuorisoseuran talolla.
Helialla pidettiin uudemman suunnan lestadiolaisten seuroja syksyin ja keväisin. Ennen seuroja talossa leivottiin nisua ja pikkuleipiä ja ruokia laitettiin. Sana kulki kylällä, että Helialla on seurat. Ossi ja Erkki laittoivat laudat pirttiin penkeiksi. Pirtti täyttyi lähiseutujen asukkaista.
Päiväseuroissa oli lähiuskovat ja sukulaiset, jotka myös ruokittiin. Illalla tulivat seuroihin ei-uskovaiset. Perttusen isäntä tuli kieseillä Oulujoelta. Seuravieraiden hevoset pantiin kiinni tallin edustalle, loimet selkään ja heiniä eteen.
Saarnamies Sorsa tuli Turusta (Matti Erkinpoika Sorsa, s. 1888 Sippola). Hän oli hieno, lihava ja komia mies. Seuroissa pidettiin puheita ja rukoiltiin. Heikuran Janne-isäntä istui saarnamiehen vieressä ja saattoi jatkaa puhetta, itki ja saarnasi. Helialta mentiin seuroihin myös Heikuraan, sukulaistaloon, vaikka matkaa tuli hevosella useita kilometrejä Oulujoen jäätä pitkin.
Saarnamies jäi aina taloon yöksi ja hänelle vietiin aamulla vuoteeseen kahvi tarjottimella, valkoinen esiliina piti tarjoilijalla olla edessä. Julia-tyttö oli usein tarjoilemassa ja häntä jännitti kovin saarnamiehelle aamupalan vienti. Sorsa vietiin aina parin päivän päästä seurojen jälkeen hevosella jäätä pitkin Heikuraan, jossa seurat jatkuivat.
Julia-tyttö oli seuroissa enempi tarkkailija – hän huolehti, etteivät vain Waana tai Hämälän emäntä ruvenneet itkemään.
6 vastausta artikkeliin “Seurat Helialla”
Tuo juttuun liittyvä kuva askarruttaa. Mielestäni se ei ole Tuvalta vaan Muhoksen Ahjolasta. Erästä toista kuvaa samasta rakennuksesta arvuuteltiin Kirsti Roen kanssa noin kymmenen vuotta sitten. Silloin asia ei selvinnyt, mutta myöhemmin sain sen käsityksen, että kuvassa on Ahjola. Osaako joku varmistaa asian?
Minähän en tietysti ole koskaan nähnytkään Tupaa ja talohan paloi v. 1969 melkein perustuksia myöten. Talon tunnistus perustuu täysin vanhaan valokuvaan joka on Laitasaaren seurojentalolla – lisäsin sen myös nyt yhdistysten kuvagalleriaan, käykääpä katsomassa. Kuvaan on kirjoitettu vanhalla musteella ”Tuvalla 26.2.1933”. Talossa on ollut vähän erikoisemmat ikkunat – yläruutu kolmiosainen. Keräsen Ellen on talon myös Tuvaksi maininnut, nuorisoseuran jäsen vuodesta 1945. Missä muuten tämä Ahjola tarkemmin Muhoksella sijaitsi – ”Tikkalan mailla”? Onko sekin palanut vai purettu aikoinaan?
Laitasaaren yhdistysten kuvagalleria https://www.laitasaari.fi/talot-2/kuvia-yhdistyksista/
Myönnän ihan mielelläni olevani väärässä. En itsekään tiedä/muista kummastakaan rakennuksesta mitään. En uskonut, että Tupa oli noinkin iso rakennus. Seurojentalo Ahjola oli kuulemani mukaan jossain siinä toisella puolella kuin Muhoksen seurakuntatalo nykyään. Ahjola lienee purettu jo.
Kyllä se ”Tupa” on tuossa kuvassa.
Ahjola oli erinäköinen ja uusista hirsistä veistetty, Tupa on siirretty rakennus. Ahjola löytyy merkattuna Valkola 39 valokuvasta. Muistaakseni Ahjola myytiin 1970-luvun alussa rakennusliike Lammille, joka teki paikalle rivitaloja, nykyinen osoite taitaa olla Leivonkuja. Tekstissä mainittu Heikuran Janne lienee sama kuin Juho Wilhelm Juhonp. Kinnunen s. 1882.
Kyllä minäkin muistelen Tuvan olleen tuon kuvan näköinen ja muotoinen. Viljami Hautaviita kävi hampaillaan vääntelemässä hevosen kenkiä. Naurettin kun taksiin Viljami lähtiissään nousi, iso mies painoi auton pahasti kallelleen.
Tämä oli viimeinen Helian tarina – kiitos Ritva Marttila! Oli hienoa jakaa äitisi muistelut Laitasaaresta vuosikymmenten takaa! Ks. https://www.laitasaari.fi/taloja/helja-no-41/tarinoita-heljasta/ Jos kenellä on tällaisia pöytälaatikossaan – otamme kiitollisuudella vastaan. Tarina-arkistomme alkaa pikkuhiljaa tyhjentyä. Myös talohistorioiden kirjoittajia kaivataan lisää!