Äiti Armida (Salmi, o.s. Koponen) oli huolissaan lisääntyvästä ajoneuvoliikenteestä Koivikossa lasten vuoksi, kun asuivat Oulu-Kajaani tien varressa.
Perhe päätti ryhtyä maatalousyrittäjiksi ja etsivät maatilaa, vaihtoehtoina olivat asutustilat Karppila Rovan lähellä ja Penninkangas. Päätyivät Penninkankaaseen parempien kulkuyhteyksien johdosta. Isä meni ensimmäisen kerran sisälle ostamaansa taloon eteisen ikkunasta, kun mukana ei ollut avaimia.
Muutaman vuoden isä Lauri (Salmi) oli vielä töissä pehtoorina Koivikossa, äidin apuna tilaa hoitamassa oli renki Laurila. Isä Lauri kuljetti mm. apulantoja Koivikosta veneellä nykyisen Jokikujan päässä olevalle haminamaalle, mikä oli tilojen yhteinen ranta. Koivikossa oli tuolloin jo kuorma-auto ja isällä ajokortti. Ilmeisesti kuorma-autoa käytettiin perheen muuttoonkin.
Laiva oli kulkuväline Muhokselta Ouluun, myös junayhteys oli tuolloin.
Laukassa oli kapulalossi, myöhemmin moottorikäyttöinen ja 1960-luvun lopulla rakennettiin silta.
1940-luvulla hevonen tai hevoset oli pääasiallinen työlaitteiden vetäjä. Raskaampien välineiden vetoon kuten aura, karhi ja niittokone tarvittiin kaksi hevosta.
1950-luvun alussa Pömille hankittiin petroolikäyttöinen traktori Fordson Major. Koneitten osto oli säännösteltyä ja tätäkin traktoria odotettiin pitkään. Lopulta saatiin Leevi Mäkelän varaama mutta peruma kone.
Metsätöihin saatiin moottorisaha 1950-luvulla, samoin lypsykone tuli 1950-luvulla.
– Paavo Salmi
2 vastausta artikkeliin “Muutto Koivikosta Pömille 1937”
lisään vielä, että isäni ajokorttihakemus oli helppo, hän meni nimismiehen luo hakemaan korttia ja nimismies oli sanonut, että hän on kyllä nähnyt Lauri Salmen ajavan kuorma-autoa, se riitti ajotaitonäytteeksi ja kortti tuli samantien. 1930- luvulla myös polkupyörät piti rekisteröidä, isäni oli Oulussa pyörällään, mikä oli ns. työsuhdepyörä Koivikossa, pyörä ei ollut vielä rekisteröity, joten poliisi nähtyään isäni pyörällään yritti pysäyttää hänet mutta isä ei pysähtynyt vaan lähti polkemaan lujaa Muhokselle päin, eikä poliisi juosten saanut häntä kiinni.
Voi hyvä tavaton, tämä oli hauska lisäys :-) Ei ole ollut tuolloin niin tyyristä kuin nykyään, ajokortin hankkiminen.
Muhoksen kotiseutumuseon kokoelmissa on Fanni Keräsen o.s. Inkalan polkupyörän ajokortti vuodelta 1915. Luovuttaja Fannin tytär Ellen Uusikeräsen talosta https://www.laitasaari.fi/taloja/keranen-no-23/uusikeranen/ ko. sivulla on myös ajokortin omistajan 60-vuotisjuhlakuva.
Hevosajokortistakin on muuten kirjoitettu tällä sivustolla ks. https://www.laitasaari.fi/hevosajokortti-vuodelta-1916/
Yksi sun toinen on ollut tuolloin ns. kortilla!