Laitasaarelaiset ovat hankkineet elantoa monin eri keinoin. 1600-luvulla talonpojat valmistivat erilaisia laivanvarustustarvikkeita, järeitä pyöröpuita, lankkuja ja kaaripuita. Niistä talonpojat saivat hyvät hinnat oululaisilta porvareilta.

Joskus he joutuivat myös käräjille, kun kaikki ei mennytkään niinkuin piti. Vuonna 1669 oululainen mahtiporvari Juhana Bochmöller syytti käräjillä Juho Rahkoa siitä, että hänen Bochmöllerille toimittamat kaaripuut eivät olleet kelvollisia.

Kun Oulujoen varrella puutavara laajojen hakkuiden myötä väheni, oli siirryttävä edemmäs ja pian hakkuut ulottuivatkin Utajärvelle asti.

Laitasaarelaisia Jaakko Hakkaraista ja Aapo Määttää syytettiin vuonna 1683 siitä, että he naapureidensa kanssa olivat menneet yläpitäjään hakkaamaan ja hävittämään metsää. He olivat hakanneet niistä hirsiä ja laivanrakennuspuita Oulun porvareille.

Kuitenkin alue, jolla laitasaarelaiset Utajärvellä olivat, oli jakamatonta pitäjänmetsää. Siitä huolimatta oikeus kielsi laitasaarelaisia menemästä sinne hakkaamaan toistaiseksi, jotta maaherra ehtisi tutustua tarkemmin asiaan.

Myöhemmin maaherra Wrangel kielsikin heitä sinne menemästä ja vuonna 1684 tuomittiin laitasaarelaiset Iikka Karhu, Risto Rehu ja Hannes Hartikka sakkoihin kyseisen kiellon noudattamatta jättämisestä. ¹

Bochmöller, Johan (k. 1682 jälkeen) oli Oulun pormestari, kruununvouti. Saksasta Ouluun siirtyneestä Johan Bochmölleristä tuli varakas mies, joka valittiin pormestariksi ja valtiopäiväedustajaksi ja joka sai hoitaakseen myös valtion veronkantoon liittyviä tehtäviä eri puolilla Pohjanmaata.