Kestihelijan Aappo selevitti kerran, että hän oli venepoikana Yli-Muhoksella. Koskija ylös kun ei veneitä saanut muuten, kun ne hevosella vedätettiin tietä myöten. ”Lähimmä viemään venneitä monella hevosella ja isäntä kielteli, oottakaa vähä, minä tuun yhteen mukkaan. Me ajamma hilijalleen, annamma hevosten kävellä, kyllä te tappaatta.
Isäntä oli lähteny jäläkeen. Välillä oli suo ja siinä suuri kivi. Kivellä oli palanut suuri nuotio. Isäntä meni ja lämmitteli käsiään nuotiossa arvellen poikien sen siihen laittaneen. Tavoitettuaan pojat oli hän kysynyt miten te niin pijan sen nuotijon kerkesittä tehä, kum minä niin pijan jouvuin teijän jäläkeen eikä teitä näkyny suolla ollenkaan!” Mutta pojat tekivät tyhyjäksi, he eivät olleet nuotijuva laittaneet. Olivat tulleet siihen tulokseen, että se oli aarrevalakija, joka siinä kivellä paloi.
Yrjö J. kertoi: ”Olimme Jussi J:n kanssa vedättämässä Heljän talon pellolta viljoja elokatokseen. Talossa ei isäntää enää ollut. Hän oli kuollut. Yrjö oli ajanut ohria ja Jussi rukiita, jotka pantiin läjään katoksen päähän, kun taasen ohrat pantiin sisälle katokseen. Kun Yrjö oli eräänä päivänä päivällisen jälkeen tuomassa elokuormaa, huomasi hän isäntä-vainajan olevan katoksessa. Hän oli puettu mustaan pukuun ja päässä oli kovareunainen musta hattu.
Kun Yrjö oli nakellut kuormasta lyhteitä, otti isäntä ne vastaan, kääntäen kaikki lyhteet samalle päin ja latoen ne sievään läjään. Yrjö oli koettanut satuttaakin lyhdettä isäntään, saadaksensa tämän poistumaan, mutta tämäpä ottikin ne vaan sievästi vastaan ja latoi rintaukseen. Yrjö oli huutanut toveriaankin katsomaan kuinka isäntä purkaa eloja. Tämä tuli, eikä nähnyt mitään. Kun ohrat loppuivat, katosi isäntäkin ja lyhteet olivat sikin sokin katoksen lattialla, niin kuin ne jäävät, kun kuormasta ”syyvetään”.
Samassa Heljän talossa olivat sitten samat miehet Yrjö J. ja Jussi J. menneet riihtä puimaan siinä kolmen jälkeen aamulla. Jussi J. asteli edellä säkkejä kainalossaan. Hän aukaisi riihen oven, mutta samassa viskasikin säkit sinne ja sanoi: ”Minä en mee tuonne, siellä valakijoisa vaatteisa seisoo mies.” Yrjö oli mennyt riiheen ja katsellut mutta ei nähnyt mitään, kuuli kyllä rapsetta nurkissa. Toistakymmentä riihtä olivat talon palvelijatar ja Yrjö J. puineet, eikä mitään näkynyt.
Lähde: Suomen kirjallisuuden seura, sidokset KT, KRK, PK – n. ajalta 1930-40, käyttölupa SKS:ltä 22.3.2017, ks. myös artikkeli Lyylistä