Porinoita Pirttijärveltä – osa 5


Sanginjoen kylän Vanhatalossa asuvaa Esko Holappaa haastatteli Pentti Lohela joulukuussa 2017. Haastattelu julkaistaan kuuden artikkelin sarjana. Kiitos Pentti ja Esko!

Tämä paikka on ollut alkuaan seurakunnan torppa (Koortila no 34, Vanhatalo). Sitten Laina-äiti alkoi hakea sitä itsenäiseksi, siitä ei pappilan väki tykännyt. Seurakunnan torpparilla oli paljon taksvärkkitöitä ja omat työt tahtoi jäädä tekemättä. Äitilläkin oli se hankala tilanne, että velipoika oli armeijassa. Strömmeri oli suutahtanut, sanoi, ettei saa antaa metsää, ja kierrätti rajat rämeen laitaan. 11 hehtaaria tuli tilaksi, pikkusen kankaanlaitaa ja räme.

Myöhemmin rovasti Heikinheimolla oli tapana kiertää kesäisin järven ympäri. Heikinheimo sanoi: ”Pane paperit vetämään, saat metsää lisää”. Isä ajatteli kuitenkin, että eiköhän tämä ole tässä. Räme ojitettiin myöhemmin, mutta ei se kovin hyvin kasva. 80 metriä talosta on lähimmät hillat, hyvä asia sekin. Erikoinen perä tämä on kun ei thaimaalaiset osaa tänne.

Ennen vanhaan kylän lapsia kävi tässä rannassa uimassa, oli hyvä paikka. Urheiltiin myös, oli keihäänheittoa, kolmiloikkaa, pituushyppyä, eli monenmoista. Isä meinasi hermostua kun heinikoita poljetaan, tällaista oli 50-luvulla. Hoijakka oli myös järvellä joka talvi.

Siihen pirttiin mentiin kouluun kylällä missä Antti Määttä asui. Kolme kauppaa oli, Oulun Osuuskauppa, Muhoksen Osuuskauppa ja yksityinen. Ylikiimingin kauppa-auto kävi myös. Leinosen kaupassa Laitasaaressa tuli pyörällä myös käytyä. Nykyisin sen poika kuulemma pitää yritystä 8-tien varrella Paavolassa. Se on nimeltään Taukokartano. Leinosen kaupan myyjää näkee joskus kirkolla, mikä se olikaan nimeltään Matti, Klemetin Matti.

Nykyinen Vanhatalon asuinrakennus valmistui vuonna 1978. Rakentaminen oli hidasta hommaa kun ei ollut sähköä. Kaivoin puukolla nuo hirren nurkat. Talvi siinä meni kun Tilleyn valossa tehtiin. Sievempi tuli tuolla tavalla kuin pelkällä lista-asennuksella. Sähköt tulivat Pirttijärvelle vuonna 1979.

Vanhatalon pihalla on museo jossa on vanhoja esineitä, tarvekaluja. Viimeksi kotimuseoon saatiin erikoinen rautahöylä.


Yksi vastaus artikkeliin “Porinoita Pirttijärveltä – osa 5”

  1. Kiitos muistelmista! Sain niitä lukiessani elävästi mieleeni erään koulupäivän v. 1967 keväältä. Heikki-opettajamme oli päättänyt viedä oppilaansa Pirttijärvelle kevätretkelle. Retki tehtiin pyörillä. Harmiksemme päivä oli sateinen ja märkä. Koulultahan on viitisen kilometriä Pirttijärvelle. Perille päästymme menimme kuivattelemaan Tuppelan pirttiin. Vieraanvarainen talonväki keitteli kahvit koululaisille pirtin hellalla. Aikamme levähdettyämme lähdimme polkemaan takaisin koululle. Kaunis muisto lapsuusajoilta!