Kylämme kuuluu Muhoksen suureen ja komeaan kuntaa, Laitasaaren kylään, mutta asumme kuitenkin Utajärvellä, vieläpä muutaman kilometrin etäisyydellä Utajärven kirkonkylästä Utosjoen varressa. Kyläämme voisi nimittää Utoskyläksi, mutta ylempänä oleva Utajärveen kuuluva Utoskylä on sen nimen jo vienyt.

Muhoksella kuuluvat kutsuvan meitä ”Koivumäen alamaisiksi” kun hän on jonkinlaisena piirimiehenä ja kuuluu tarjoilleenkin muhoslaisille urakkaa, että hän hoitaa kylänsä köyhät, kun saa kantaa verot täältä meiltä. Koivumäki on mukava mies muuten, mutta huiskii toisessa kunnassa kunnallisena ulosottomiehenä, joten on vähän niinkuin uskoton kotikyläänsä kohtaan siinä suhteessa.

Utajärvellä on meidän kansakoulummekin, Utoslahden koulu, pari kilometria Utajärven kirkolta. Utajärven rovasti hoitaa meidän kirkolliset asiamme ja siellä olemme kirkonkirjoissakin, mutta hengille olemme kirjoitettu Muhokselle. Utajärven Osuuskaupassa ja osuuskassassa olemme jäseniä ja kotikunnassamme Muhoksella eivät kaikki kyläläisemme ole ikänään käyneetkään.

Näin ollen on arvoitus, kumpaan yhdyskuntaan me kuulumme, Utajärvelle vai Muhokselle. Arvoisa lukija luulee varmaan, että meitä on vain jokunen mökkirähjä jollakin taivaan hylkäämällä ulkosaralla. Mutta siinäpä arvoisa lukija erehtyy pahan kerran, sillä kylällämme on kaksi kansakoulupiiriä, asuma-alamme, kylämme, on yli kymmenen kilometriä pitkä sijaiten hedelmällisen ja kauniin Utosjoen rannalla. Keskellä kyläämme sijaitsee lisäksi yksi rikkaimpia Utajärven kyliä, Kemilän kylä, joka on kuin meidän keskeemme eksynyt siirtolainen.

Kun nyt elämämme on näin perin hajanaista ja epäilemättä hyvin sekavia tunteita synnyttävää ja moniin ristiriitoihin johtavaa, niin eiköhän olisi viisainta, että myöskin kunnallisesti meidät liitettäisiin Utajärveen kuuluvaksi. Muhos ei voi meidän asioitamme harrastaa ja luonnollisesti me kuitenkin kuulumme Utajärveen, kuten kirkollisesti jo kuulummekin, vaikka Muhoksen seurakunta silti kantaa kirkollisveromme. Panemme siis kunnan isien sydämelle tämän asiamme.

Toisaalta puolen tuntuisi kyllä oikein sääliltä erota Muhoksesta, sillä Muhoksen nimellä on paljon komeampi kaiku kuin Utajärvellä. Aina kun Oulun matkallamme kysyvät kotipaikkakuntaamme, niin sanomme noin vähän komeasti, että Muhokselta.

Mutta Muhoksella puhuttelevat meitä utajärvisiksi ja kohtelevat kuin olisimme heidän muonamiehiään tai loisiaan. Äyrejä kyllä osaavat panna, mutta joutuapa avun tarpeeseen, niin on eri ääni kellossa. Mutta eihän minun siitä pitänytkään puhua.

Niin, että olisi komeampaa kuulua Muhokseen muutenkin. Kunnalliskotikin siellä on köyhälle paljon edullisempi, sillä siellä ei tarvitse niin paljon työtä tehdä kuin Utajärven Roinilassa, joka on siellä kunnalliskoti. Siinä Roinilassa nimittäin on niin julman laajat suomaat ja tekomaat ja siellä kuuluu pitävän kuokkia kesät läpeensä, toisten taasen ojia aukaista, aitaa panna ja vaikka parkkia kiskoa, mutta Muhoksen köyhäinkodissa ei ole uutismaita eikä laajoja peltoja, pajuja ei ole likiseutuvillakaan kun ei ole metsääkään, kunhan siinä jotakin nyhtää muka, ja mukavat kuuluvat olevan vuoteet ja ruoka hyvää.

Ja sitten siellä on komea parantola, Päivärinne, josta on monta hyvää. Ensiksi siellä asuu isopalkkaisia herroja paljon ja sieltä saa kunta veroja paljon, joten luultavasti senkin sen pitäisi pienentää äyrin hintaa. Ja entäpä sitten, jos sattuisi saamaan keuhkotaudin, joka on hyvin todennäköistä, koskapa joka kolmas kuolema nykyisin tällä puolen maailmaa on keuhkotaudin aiheuttama, niin heti pääsee köyhäkin parantolaan. Utajärven kunnalla on vain muutama sairassija. Ja sitten kuoltuaankin pääsee siihen pitkään hautariviin, joka alkaa Muhoksen hautuumaan portilta pitkin aitasivua kahtena kauniina rivinä, kaikilla kaunis valkoinen puuristi. Jos sen sijaan kuolen täällä kotikylällä, niin Utajärvellä pistävät hautuumaan takanurkkaan ilman merkkiä ja muistoa.

Ja entäpä se komea, vanha ja kuulu maanviljelys- ja karjakkokoulu, Koivikko, joka sijaitsee Muhoksen kirkonkylässä. Siellä on kuulemma neljä vai oliko kolme agronoomiakin, navetta niin iso, että on pitänyt rakentaa toiselle puolelle maantietäkin ja peltoja silmänäkö. Jos kuulun Muhokselle, niin ei tarvitse mennä oppilaaksi maanviljelyskouluunkaan, sillä maineella jo oppii, vaan oletteko kuulleet, että jokunen muhoslainen olisi käynyt omassa maamieskoulussaan? Olisiko ehkä sentään joku! Olisi soma muutoin kuulla, montako prosenttia oppilaista on muhoslaisia.

Enpä vielä voi olla mainitsematta sitäkään, että Muhoksella on väki siivompaa ja sovinnollisempaa. Käräjätkin piti muttaa Utajärvelle ja nimismieskin, Muhoksen nimismies, ajatelkaa, piti panna asumaan Utajärvelle. Muhoslaiset tulevat toimeen putkalla, yhdellä putkalla ja sielläkin kuuluu enemmän kortteeraavan muita kuin muhoslaisia. Me olemme rauhallista väkeä, joten tämä seikka puhuu Muhoksen puolesta.

Tätä muhoslaista rauhallisuutta ja tyyntä harkitsevaisuutta kuvaa myöskin se seikka, että siellä ei hätäillä turhia. Olen kuullut että esimerkiksi Muhoksen Kylmälänkylässä on kansakoulu ollut rakenteilla jo ehkä noin kymmenen vuotta. Niin sillä on jo kylmäkatto päällä. Koulu on eräässä pirtissä ja koulun kaksi opettajaa asuu talon yhdessä keittiössä; kun vieraita tulee, niin kuuluvat itse istuvan hellalle. Utajärven opettajille pitää olla kokonainen lukaali huoneita ja sittenkin mukisevat.

Jotkut pahat kielet koettavat uskotella, että se koulurakennus on unohtunut kunnan isiltä Pelson laidalle, kun valitsivat kunnallislautakunnan esimieheksi siellä sikäläisen sanomalehtikuninkaan ja sanovat muka että sen lehden toimittaminen veisi ajan, mutta sehän on turhaa puhetta. Päin vastoin luulemme sanomalehden pitävän yllä kunnankassankin, ainakin osittain. Ja sehän on hyvä. Sitten puhuvat ja hököttävät täällä että muka siitä koulusta on tehty nyt se varavankila Pelsolle. Sain kuitenkin luotetulta taholta kuulla että sekin on perätön puhe. Vankila rakennetaan aivan Säräisniemen ja Kestilän rajalle, Pelson toiselle äärelle. Muutoin Pelsosta puheen ollen muistan kuulleeni, että sieltä jostakin Pelson viemärin kupeelta saadaan lapiolla luoda kelta- ja punamultaa, jolla kylmälänkyläläiset punaavat talonsa ja hyvää kuuluu tulevan maalia keittämättä.

Ja nyt en muuta osaa sanoa enää kuin että vaikealta tuntuisi eritä rakkaasta Muhoksesta, mutta jos te muhoslaiset meitä vähän paremmin huoltaisia ja varsinkin sitä äyrilistaa laatiessanne muistaisia, että me olemme samoja muhoslaisia, vaikka me asumme kaukana ja emme ole puoliamme pitämässä, niin että kohteleisia meitä kuin heikommassa asemassa olevia veljiänne niin jospahan vielä vetäisimme yhtä köyttä teidän kanssanne.

– Utosmuhoslainen ^{1 2}