Hevonen ja mies hengenvaarassa (1892)


Artikkeli Oulun ilmoituslehdestä 129 vuoden takaa. Tällä laitasaarelaisella isännällä oli ollut onni matkassa – kahdesti oli joutunut hukkumisvaaraan Oulujoella. Toisesta tilanteesta tarkemmin artikkelin lopussa.

Oulujoki ei jäädy yhdellä kertaa joka paikasta. Sulana on se nytkin vielä Laukan ja Siekkilän talojen kohdalla Muhoksella Hakkarilan saaren yläpäästä aina Määtän saareen asti. Rantajäät ovat kumminkin niin lujat että hevosilla voidaan niissä paikoin ilman vaaratta kulkea.

Vaan tuonnoittain muutamana yönä oli onnettomuus tapahtua kun talokas Perttu Pelkonen oli kirkonkylästä paluumatkalla kotiinsa päin. Kun hevonen kulki hiljaa rantajäätä myöden Siekkilän rannassa eteläpuolella Oulujokea, laski hän ohjakset rekeen sivullensa ja rupesi panemaan piippuunsa. Nuolen nopeudella kääntyi hevonen rantajäältä selkäjäälle eli joelle päin Laukan taloa kohden. Pian olikin hevonen sulassa ja alkoi uida reki perässä vastakkaiselle puolelle jokea. Mutta onneksi ehti Pelkonen pudottaa itsensä reestä jäänreunalle samassa kuin heikko jäänreuna särkyi hevosen jalkain alla.

Miesparalle tuli nyt hätä käteen, kun joutui aivan neuvottomaksi. Ihmiset läheisissä taloissa nukkuivat sikeintä untaan, puoliyön aika kun oli, eikä myöskään ollut rannassa yhtään pienintäkään venettä, jolla olisi päässyt auttamaan hevosta, joka uiskenteli jo vastakkaisella puolella jokea lähellä rantajään reunaa. Viimein tointui hevosen omistaja ja lähti hakemaan apua Siekkilän ja Keräsen taloista. Kiireesti lähdettiinkin sieltä apuun ja lykättiin pieni vene rannalle.

Klikkaa kuvaa isommaksi – oikeanpuolimmaisessa kuvakehyksessä on Perttu Pelkonen eli Inkala.

Mutta hevonen kun rantajään vuoksi ei päässytkään maalle Laukan talon puolella jokea, niin alkoi se uida samalle puolelle mistä oli lähtenytkin ja tulikin aivan jäänreunaan kiinni samassa kuin ihmiset apuun ehtivät Keräsen niemen kohdalla. Siinä saatiin hevosen päähisistä kiinni ja valjaita katkottiin teräaseella, jotta reki saatiin irroitetuksi. Jäätä rikkomalla saatiin toki vaivalla vihdoin reki ja hevonen pelastetuiksi. Väsynyt ja vilustunut oli eläinparka kauvan jäisessä vedessä reki perässä uidessaan, vaan kohta toimeusi se jaloillensa, kun jäälle saatiin ja vietiin sitten Siekkilän talon pirttiin, jossa aamuun asti hoidettiin. Päivän valjetessa oli se virkistynyt aivan entiselleen.

Puheena olevan hevosen on Pelkonen viime talvena ostanut Laukan talosta, jossa se on kasvatettukin. Sen vuoksi lienee sillä ollut ikävä entiseen kotiinsa, ettei sulaakaan vettä kammoksunut.

Sattumuksena on vielä mainittava että Pelkonen muutamia vuosia sitten samalla paikalla venekulussa oli hengenvaarassa, kun näet vene täyttyi vedellä ja viimein kaatui. 3 nuorta miestä hukkui, mutta Pelkonen pelastui uimataitonsa vuoksi. Vähintäkään uimataitoa ei liene ollut niillä, jotka hukkuivat. 1

Perttu Jaakonpoika Pelkonen eli Inkala (1860-1930) Alainkalasta; lue artikkeli toukokuisesta hukkumisonnettomuudesta vuodelta 1882 tästä.

  1. Oulun Ilmoituslehti 21.12.1892 no 150, s. 3

Yksi vastaus artikkeliin “Hevonen ja mies hengenvaarassa (1892)”

  1. Saman Siekkilän emäntä Helmi Lohela os. Paavola putosi hevosineen jäihin joskus 60-luvulla siinä saaren nokan kohdalla. Onneksi siinä oli matalaa. Kesällä kun sillalta siihen katsoo hiekkapohja näkyy. Yleensä siitä eteenpäin ei laitettu siihen talvitietä. Kulkuväylä tehtiin Kaupin ja Määtän välille. Se oli turvallisempaa.