– – Tarkoitan tässä maanvilj. Benjam Heikkisen Iso-Karhu nimistä suurtilaa Muhoksen kirkolla. Sinne kyllä passaa pistäytyä maahenkeä saamaan vieläpä sellainenkin, joka luulee sitä itsellään olevan tarpeeksi. Siellä tapaat maanviljelijän, joka ei ole kätkenyt leiviskäänsä eikä tule sitä kätkemään niin kauan kuin parta pärrää. – Puhelias on ukko ja vieraanvarainen.
Kun kuulet hänen elämän tarinansa, uskot varmaan, että ukkeli on taistellut ja koittanut – ja lopuksi voittanut. Sitä todistavat laajat viljelyksensä, silmänkantoiset vainiot, joissa vilja lupaavasti keinuu. Ruista on toisellekin antaa, eikä perunastakaan ole puutetta, siitä kertoo vuotuinen sato. Nisuakin näkee Ison-Karhun pelloissa ja uskoo sen herra ja huoltaja vahvasti, että se menestyy Oulun seudulla yhtä hyvin kuin konsanaan missään Etelä-Suomessa. Siitä on hänellä jo kokemustakin.
Mutta niin ison talon isäntä kuin Heikkinen onkin, ei hän suinkaan kulje kädet seljän takana, vaan paiskoo työtä siellä missä muutkin eikä jälkeen parhaimmallekaan anna. Ja työtä tekee hänen väkensäkin. Siihen on täytynyt vanhan vääpelin koulussa lapsiensakin tottua. Ja onhan niitä ollutkin. Jos sanon lopulle parikymmentä en suuresti erehdy. Elävien joukossa ei kyllä enää kaikki ole, mutta on niitä talon tarpeiksi ja kukin täyttää paikkansa isältä opitulla huolellisuudella talon monissa askareissa.
Niin terveisiä vaan Isosta-Karhusta. Siellä ansaitsee käydä saamassa uskoa ja vielä sellaista oman maan kamaraan, että se panee lakin nousemaan päästä. – Elä vain pahastu, jos kuulet kuuron isännän muistuttavan sinua tupakan polton ikävästä tavasta, jos hän puhuu viinaryypyn vahingollisuudesta ja kahvinjuonnin turhuudesta. Hän on itse omassa elämässään tullut kokemaan että kaikin puolin raitis elämä se on, joka ihmisen tekee elämänhaluiseksi ja työkykyiseksi.
Ukki itse juo keitettyä vettä sokerin ja kerman kera ja tarjoaa sitä vieraillekin. Mutta kyllä silti kahvia hänen talossaan tarjotaan, jos niinkuin olisi kovin kahviperso. Ryyppyjä ja tupakkaa ei vain lähde, vaikka itse ukko kruunu suvaitsisi joskus Ison-Karhun suojissa poiketa.
Mutta ei siinä kaikki. Saunan kylvyn saa vieras talossa minä vuorokauden aikana tahansa – ja hyvä se onkin. Oikein ensiluokkainen ja herkullinen on löyly, että muistat sen vielä vuosien päästä. – Jos joku luulisi minun leikkiä tästä kylpyhommasta laskevan, voi itse käydä Isossa-Karhussa. Siellä on todellakin sauna, jossa saat hivelevän kylvyn vaikka keskellä yötä tai päivän helteisimmillään ollessa.
Sauna on ukon omaa keksintöä ja on se niin tehty, ettei niele ylettömästi puita, vaikka tarjoaakin hyvyyksiään läpi vuorokauden. Yhden kerran se vuorokaudessa lämmitetään eikä tarvitse sen erän perästä parannella. – Saunan kiukaassa on otettu huomioon äärimmäinen säästävyysperiaate isännän omalla keksimällä tavalla. Patenttia ei sille ole kuitenkaan haettu eikä haettane, joten salaisuuden saa vieraskin tietää.
Jos tulet taloon, elä hämmästy, vaikka tapaisit isännän pirtistä ahkerasta suutarin työstä. Ilta puhteilla on hänen tapansa huvikseen korjailla risaisia kenkiä niin omalle väelle kuin työväelleen ja talo kuuluukin isännän omalla kädellä ehyvissä kengissä pysyvän. Pystyypä hän kengät uudestaankin tekemään.
Minä olen viettänyt Isossa-Karhussa muutamia kesäisiä päiviä, ja täytyy sanoa imartelematta, että ne päivät eivät ole turhaan eletyt.
Nostan lopauksi lakkia Benjam Heikkiselle ja ihäilen hänen elämäntyötänsä Suomen pellon rehellisenä perkkaajana ja vaon syvän kyntäjänä.
-Simeoni (Liitto-lehti 24.7.1920, nimimerkin takana)