Koivikon maanviljelyskoulussa pyrittiin murtamaan kansan ennakkoluuloja monessakin asiassa.

1920- ja 1930-luvulla Koivikon pehtoorina toimi Lauri Salmi (s. 27.1.1900) ja yksi karjakoista oli Armida Koponen (s. 18.2.1899). He menivät naimisiin ja asettuivat myöhemmin Pömille eli Penninkankaan taloon no 56. He olivat osaltaan uudistamassa maanviljelysmenetelmiä ja ruokatottumuksia. He mm. opettivat Koivikon väen syömään sieniä, joita täällä päin pidettiin lehmän ruokana.¹

Oheisessa kuvassa on Koivikon ruokalarakennus 1930-luvulla. ²

Samaisessa ruokalassa oli jo useampi vuosikymmen aiemmin maisteltu uusia makuja. Vuonna 1892 Oulun Ilmoituslehdessä kerrottiin, kuinka kansa ”kammosi” hevosenlihan syömistä  ja kuinka Koivikon koulun emännöitsijä koetti saada patapaistillaan ennakkoluulot karisemaan:

Hewosen lihaa päiwällisruokana. Muhokselta kirjoitetaan meille: Koiwikon maanwiljelyskoulussa teurastettiin tuonnottain wanhahko, waan muuten hywässä lihassa olewa hewonen. Koulun emännöitsijä walmisti sitte hewosen lihasta kouluntutkinnon jälkeen pidettyihin päiwällisiin aimo patapaistin, jota syömään sitte tämän kirjoittajaakin hywäntahtoisesti käskettiin. Aiwan tawallisella ruokahalulla sitä syötiin eikä liene ollut monta henkeä koko opistossa, jotka eiwät hewosen lihaherkkua maistaneet. Hywää se olikin ja maistui aiwan härän lihalta. Muutamat, jotka enemmän uskoiwat omia luulojaan kuin maku- ja hajuaistimiaan, oliwat tuntuntewinaan jotain outoa hajua lihassa, waan ennakkoluulo sen waikutti, sillä ei liha haissut oudolta laisinkaan ja hywältä se maistui kerrassaan. Olisi warsin toiwottawa, että kansa wapautuisi turhista ennakkoluuloista ja alkaisi yleisesti ruweta hewosen lihaa käyttämään rawintoaineenaan. Sen maukkaanpaa ja rawitsewampaa lihaa ei saada sarwikarjastakaan. Ennen wanhaan kammottiin ja kammotaanpa wieläkin, waikka tietämättömyydestä, hewosen lihan käyttämistä, waan tämmöiset wäärät luulot pitäisi saada poistumaan kansastamme. ³