Ripillepääsy nähtiin siirtymäriittinä lapsuudesta aikuisuuteen. Rippikoulun käynyt nuori astui aikuisten maailmaan ja sai näin luvan pukeutua ja käyttäytyä kuin aikuinen. Tämä sisälsi oikeuden osallistua ehtoolliselle, juoda alkoholia ja kahvia, polttaa tupakkaa ja seurustella vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa.
Vapauden lisäksi nuoren odotettiin myös kantavan enemmän vastuuta yhteisön elämässä kuin ennen rippikoulua. Kaikkein tärkeimmäksi saavutukseksi kuitenkin nähtiin naimalupa eli oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe.
Rippikoulun läpipääseminen ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys, sillä se edellytti kykyä lukea Raamattua ja tuntea Katekismuksessa selitettyjä kristinuskon opetuksia. Rippikoulun reputtaminen oli häpeällistä, sillä se johti avioliittokieltoon ja yhteisön halveksuntaan. Monet joutuivat käymään rippikoulun monta kertaa ennen kuin pääsivät sen läpi. 1
Sen jälkeen piti vielä saada lupa morsiamen vanhemmilta, yleensä isältä. Ohessa Hyrkin talon no 12 tyttären 2 naimalupa joka löytyi yllätyksellisesti digitoitujen perukirjojen joukosta. 3 Tekstissä lukee
Alla mainittu antaa täyven luvan Prita Sofja Hyrkille että mennä Naimiseen Anders Malon kansa
Annettu sinä 29 ttä päivän Tammi Kuusa 1864Henric Hyrcki Eli Rahko (puumerkki)
Toista Henric Pöydäkangas (puumerkki) Sofja Määttä (puumerkki)
Sitä ennen oli Antti ottanut papintodistuksen Lumijoelta 4 jossa vakuutettiin hänen rehellisyyttään ja esteettömyyttään avioliittoa ajatellen. Samoin Priita Sofian vastaava vihkilupa oli lähetetty Muhokselta Lumijoelle. Luvat olivat siis kunnossa tammikuussa – vihkipäiväksi tuli 8.4.1864. Kirkkoherra Samuel Strömmer on kirjannut vihittyjen luetteloon (käännös ruotsinkielisestä tekstistä)
Talollinen nuorimies Antti Antinpoika Malo Lumijoen seurakunnasta ja nuori talontytär Riitta Sofia Heikintytär Rahko eli Hyrkki, Laitasaaren kylästä.
Ja niin 26-vuotias nuori talontytär Priita Sofia ja 37-vuotias nuorimies Antti saivat toisensa ja elivät onnellisina elämänsä loppuun asti!