Tässä lehdessä oli äskettäin uutinen, joka sai meidät murheelliseksi – että Oulujoen Höyryvene Oy puretaan ja ”Laine” ja ”Lempi” hukataan pois niin kuin mitkäkin hevoskaakit vain – mustalaisille, kukaties! Ja että meidän ja koko Oulujokivarren hyvä ja hymyilevä ystävä kapteeni K-u ¹ siirretään reserviin.

Ei – me sanomme – se ei saa tapahtua; me nostamme siitä ”hirmuisen prosessin” ja meihin yhtyy koko Oulunlaakso ja Suomi ja Eurooppa ja Amerikka ja Aasia ja Afrikka ynnä Australia sekä Polynesia.

Vakuutamme, ettei ole toista kysymystä, josta koko tunnettu maailma on niin yksimielinen, kuin tämä Oulujoen laivakysymys. Eri mieltä on yksin Oulujoen Höyryvene Oy. Hankalinta on vain se, että k.o. oy omistaa nämä laivat. Mutta jos me haluaisimme hetkiseksi kääntyä Marxin oppilaaksi, niin voisimme väittää, ettei Oulujoen Höyryvene Oy omistakaan näitä laivoja; me ja muut turistit kaikesta maailmasta ne omistamme. Meidän hiellä ja verellä ne on rakennettu, rasvattu ja lämmitetty.

Varokaa siis, konsulit! Älkää myökö meidän laivojamme!

Mitä varsinkin allekirjoittaneeseen tulee, niin hän on jo viisi vuotta ollut uskollisimpia kundeja k.o. yhtiössä – oikea sellainen ensiluokan matkustaja, joka tummanruskean hipiänsä ja muutenkin aika ”tyyriin” olemuksensa johdosta on yksinkertaisen kansan silmissä käynyt oikeasta pitkänmatkaisesta turistista – vallankin, kun olemme varoneet paljastamasta lompakkomme sisäisiä salaisuuksia. Olemmepa joskus pakinankin pyöräyttänyt ilmaiseksi reklaamiksi, milloin runollinen laivamatka on meidät erikoisesti inspiratioinut. Sentähden me tässä uskallamme nyt vähän äristä, vaikka muuten olemmekin säveimpiä olentoja tässä itsekkäässä tasavallassa.

Emmekä me oikeastaan ole vihainen laivayhtiölle, sillä eihän mikään liike kannata, ellei ole ”liikettä” , ja k.o. yhtiön laivat ”purjehtivat” parina viime kesänä enimmäkseen tyhjinä, paitsi turisti-iltoina, juhannuksena ja markkina-aikoina. Yleisö rakastaa mieluimmin istua tärisevässä fordissa kuin laineilla lipuvassa laivassa. Siinä koko syy ja salaisuus. Ja kun Oulun – Vaalan radan höyryveturit alkavat puuskuttaa laaksomme halki, joutavat vuorostaan forditkin remonttiin, joki onkin niiden iankaikkinen koti ja yleisö istua kekottaa rautatievaunussa – joku kolmijalkainen mustalaiskaakki saattaa liikata vielä silloin tällöin vanhaa Oulun – Kajaanin maantietäkin. Mutta lohi ja siika jäävät soutamaan rauhassa Oulujokea, ja sydänmaan sorsat voivat siirtää asuntonsa rauhallisille ruohorannoille, eivätkä mitkään mainingit niitä sieppaa siitä sylinsä, eikä tallaa tukkijätkän jalka. Niin että kaksi puolta sitä on aina asiassa: hyvä ja huono puoli.

Mutta kaikessa tapauksessa: tyhjää ja hiljaista tulee olemaan Oulujoella tulevina kesinä. Toistaiseksi jäävät vielä pölyinen maantie ja senkin sadat haisevat hyrrät ja räkättirattaat, joita me melkein vihaamme, niin kuin voi tehdä vain se, joka saa siunatusta kulttuurista niellä kuonan hiottujen helmien joutuessa soreampiin kauloihin. Mutta olemme kuitenkin sikäli filosofi, ettemme osaa koskaan kadehtia.

Sillä tomua se on toki kuonakin. ²

Aku

Puhtaaksikirjoitus G. A. Ala-Kojolan pojantytär R. Leinonen

Lue myös artikkeli Höyrylaiva Muhos ja Suomi 1920-luvulla