Nuottaranta oli elänyt kuin synkeässä säkissä. Mitä lieneekin kirjoitettu tähtiin sen tulevaisuuden kohtalosta, se on ollut visusti salattuna Nuottarannan inhimillisiltä silmiltä. ”Iloko vai murhe sille suotu”, kuten innoittunut runoilija sydämensä yltäkylläisyydestä huudahtaa, ”salattu tuleviin on aikoihin”.

Mutta nyt on Nuottaranta käynyt läpi tämänkin välttämättömän kehityskauden ja lukee tulevan kohtalonsa avautunutta kirjaa niin kuin ennen aapista tai almanakkaa.

Kaikilla kansoilla ovat olleet viisaansa ja profeettansa hra Mooseksesta alkain. Nuottaranta on sitä odottanut lähemmäs 10 000 vuotta. Ja tulihan se viimein sinnekin. Oli jo aika tullakin sillä tälle hataralle ja madonsyömälle maailmalle ennustetaan pikaista siirtymistä ajasta iankaikkisuuteen. Joka lienee melkoinen taival, sikäli mikäli ymmärrämme tuota salaperäistä käsitettä.

Ei ole koiraa karvoihin katsominen, järkeilee vanha suomalainen sananlasku. Yhtä vähän maksaa vaivaa silittää tai kiittää Nuottarannan profeetan myötäsyntyistä turkkia. Riittänee, kun sanomme, että hän on vain tavallinen suruton ”reissusälli”, jossa on se tavallinen lajinsa kuuluva jalo piirre, ettei liioin huolehdi huomisesta päivästä eikä kadehdi taivaan lintuja, jotka eivät hikoile hinkalojen käyttämisessä.

Kun siis Nuottaranta eräänä kauniina kevätpäivänä huokaili turhaan tähystellessään tulevaisuuden tiheän esiverhon umpeenkudotuista akkunoista, tuli tietäjä, löi korttipakan pöytään ja vannoi, että sieltä kyllä näkyy niin pitkälle, kuin yhden nuottarantalaisen kerrallaan vain tarvitseekin nähdä.

Sanoma levisi kohta yli koko kylän, ja puolen tunnin kuluttua oli koko Nuottaranta toivoretkellään tulevaisuutensa varmoille pohjakallioille, kun sen sijaan ennen olivat turhaan hapuilleet tuulentupien haurasta harjahirttä.

Törmälän pirtin mustat seinähirret sinä ensimmäisenä päivänä saivat kiittää honkaista syntyperäänsä siitä, etteivät pullistuneet pois saumoiltaan, sillä tungos oli – koruttomasti sanottuna – suuri. Ja se tilavuus, mihin ei voinut sisältyä nuottarantalainen elävä massa, oli niin täynnä tupakansavua, että oloihin perehtymätön olisi luullut näkevänsä sen kuuluisan kiehuvan alimmaisen kattilan täynnään pimeydenruhtinaan haalimaa juhlayleisöä. Toisia virtasi ulos kasvoilla kirkas kajastus luvatusta onnesta: sulhasista, morsiamista, mahdollisesta rieskasta ja hunajasta, jota hyvyyttä ”tietäjällä” riitti kaikille. Uusia tulvas tilalle silmissä janoinen hehku ja jännittynyt tuijotus, ja sieraimet jo ahmivat ruusuntuoksua tulevaisuuden kukkakentiltä. Johon päästäkseen tarvittiin vain pari repaleista paperimarkkaa.

Kieltämättä halvalla. Tanssi-iltamienkin täytyy maksaa enempi. Eikä siellä tarjoilla ruusuja koko loppuiäksi. ”Kerenskiä” vain ynnä muuta senkaltaista.

Joopa joo. Siitä on nyt kulunut vasta pari viikkoa, joten emme voi sanoa sitä eikä tätä siitä, mihin suuntaan alkaa kääntyä Nuottarannan kohtalo. Mitä itseemme tulee, niin elämme hyvässä toivossa. Olimme nimittäin melkein ensimmäinen jonossa.

Ja sinä sinisilmäinen vaalea kikkaratukka – kuka lienetkin – olet allekirjoittaneen kiinteää ja siis irroittamatonta omaisuutta sekä hedelmällistä pääomaa, ennen kuin kuu on yhdeksän kertaa retkeillyt maaemon ympäri. Jos kortti paikkansa pitää. Ja miks’ ei pitäisi?

Aku ¹

P.S. Tämä on ensimmäinen artikkeli, jossa mainitaan Nuottaranta – ja samalla sivuston vanhin Akun pakina. Kirjoitettu tasan 98 vuotta sitten. Oliko kylälle tullut kiertävä korteistaennustaja? Mahtoiko tehdä hyvänkin tilin ennustuksillaan? Mielenkiinnolla jäämme odottamaan seuraavia Nuottaranta-tarinoita! Kaikki Akun pakinat löydät tämän linkin kautta.