Tässä tasavallassa on pahimmaksi pahantekijäksi havaittu tupakkamies ja –nainen, joita sakotetaan armottomasti aivan kuin he olisivat savullaan saaneet aikaan koko tämän taivaankappaleen korjaamattoman kaaoksen, ja kuitenkin he ovat niitä kaikkein kunniallisimpia kansalaisia. Ainakin heidän savunsa varassa on suurelta osalta jo vuosikaudet tämä kolhoosi seisonut nurkillaan.

Rahaa tarvitaan. Totta se on, mutta verotettakoon kaikkia tasapuolisesti; koska tupakoiminen, vaikka arvioidaankin vähemmän välttämättömäksi nautinnoksi, ei sinänsä ole pahe eikä sopimaton tapakaan, ei ole kaunista, että valtio yhä vaan kiristää ruuvia, kun kuitenkaan ei ole tarkoitus vähentää sen kautta tupakankäyttöä, vaan suorastaan käyttää tilaisuutta hyväksi ja ottaa sieltä, mistä saa. Jos yksityinen harjoittaa tällaista ansaitsemistapaa, sanotaan sitä riistoksi. Valtio sitä saa kyllä näköjään harjoittaa, mutta kaunista se ei ole.

Mikä katsotaan paheeksi, se kiellettäköön suoranaisesti. Jos yksilö käyttää hyväkseen lähimmäisen heikkouksia hyötymistarkoituksessa, on se rumaa, ja se on jopa rikollistakin, mutta miksi sitä valtio haluaa harjoittaa, vaikka valtion pitäisi kulkea kaikessa hyvänä esimerkkinä – onhan se ylimpänä kasvattajanakin siihen velvollinen. Aikanaan pidettiin pahana sitä, kun kuningas Kustaa III otti haltuunsa viina-afäärit ja suorastaan antoi yllyttää alamaisiaan juopottelemaan saadakseen paljon rahaa. Niin, kaunista se ei ollut, mutta oli suoraa peliä. Nyt valtio hintapolitiikallaan ikään kuin on neuvovinaan; välttäkää tupakkaa, mutta samalla koura avoimena odottaa, että tupakkamies siihen laskisi mahdollisimman paljon rahaa.

Milloin jonkin tavaran käyttöä todellakin rehellisessä mielessä koetetaan estää tai vähentää, voidaanhan se tehdä verotuksenkin muodossa, mutta todella siinä mielessä, että tarkoitus toteutuu, muussa tapauksessa tullaan siihen, että muodollisesti neuvotaan: tehkää niin, mutta tarpeeksi äänekkäästi kuiskataan, ei tarvitse, kunhan vain maksaa synnin rahalla.

Niin nurjaa kasvatusta ei valtio saisi harjoittaa, vaikka tarvitseekin rahaa. Samalla pohjalla lepää valtion viinahommakin, mutta siitä ei ole nyt kysymys, vaikka yleensä pitäisi päästä kaikessa selvään peliin, koska valtio ei saisi missään toiminnassa olla huonona esimerkkinä, niin että hyvän ja pahan raja joutuisi epäselväksi.

Ovathan valtion toimenpiteet laillisia, koska se saa itse laatia lait itselleen, mutta siltikään ei ole sopivaa rikkoa yleistä puolueetonta oikeustajuntaa. Elävä sukupolvi joutuu vaikenemaan valtiomahdin edessä, mutta se ei sido enää tulevia sukupolvia.

Tässä nyt tuli taas mentyä vähän liian väljille vesille, mutta siitä ei päästä mihinkään, että tupakoitsijoita on kohdeltu jo kovin kauan epäsuopeasti, jopa niin, että heidän ravinto-osuuksiaankin on pienennetty (sokeri), vaikka he ovat pitäneet yhteiskuntaa voimassa ainakin kaksinkertaisella panoksella muihin verrattuna.

Tällä kerralla lienee kysymys suoranaisesta tupakanhinnasta eikä verosta, mutta kyllä kait verokysymyskin taas jälessä ravaa.

Varsinainen tupakan hinta onkin aivan kohtuullisena pysytellyt, lukuunottamatta kotimaista kessua, joka on saavuttanut suorastaan huimaavat mittasuhteet ja laatu on yleensä ollut kaiken arvostelun alapuolella, mikä on vienyt kessulta kokonaan tulevaisuuden mahdollisuudet. Mutta ehkäpä vapaa kilpailu tulevaisuudessa pakoittaa senkin terveelle pohjalle. Kyllä hyvää kessuakin voidaan saada, kun huonoa ei tarvitse kenenkään ostaa, eikä muukaan viljelys anna satakertaista voittoa. Miksi se pitäisi saada kessusta, joka on vain kessua.

Joo, nostettakoon vaan tupakanhintaa, se on oikeus ja kohtuus, mutta veroa olisi alennettava niinikään saman kohtuuden nimessä. Ja sitten: tupakka vapaaseen kauppaan. Kannattaa uhrata vähän enemmänkin valuuttaa, kyllä tupakkamiehet ja –naiset mielellään veronsa maksavat, kunhan se pysyy järjellisissä määrissä.

Olen aikoinani polttanut ”hilikun” Työmiestä ja saan melko vaivatta irti nykyisen viidenkympinkin rasian, mutta siitä yli on kaikki liikaa. ¹

Aku