Kuvan vanhan kaartin sotilaasta on ottanut Samuli Paulaharju vuonna 1913. Alppen perheestä voi lukea Huovisesta no 15 lohkotusta Alppelasta.

Siinä vuosisadan alussa oli perustettu Rönkön törmälle noin kilometrin nykyiseltä Laukan sillalta Muhokselle päin Oulujoen eteläpuolelle pieni meijeri, jonka asiakkaina olin noin 15 taloa eli maidon lähettäjää. ¹

Meijerin koneista voidaan mainita isokokoinen separaattori, vaaka maidon punnitusta varten ja iso muuripata maidon lämmittämistä varten.

Meijerin henkilökuntaa oli kaksi naista, jotka huolehtivat maidon käsittelyn ja punnituksen, lienivät olleet alansa koulun käyneitä.

Sitten oli meijerin liikkeelle paneva voima, ja se oli juuri tuo alussa mainittu Alappe. Meijeri käynnistyi, kun Alappe tarttui ison separaattorin veiviin. Hänet oli varta vasten palkattu tähän työhön. Se oli raskasta ja hikistä työtä ja kun maidonlähettäjiä oli näinkin paljon, niin veivin kiertäminen kesti ainakin pari kolme tuntia.

Meijerihuoneessa oli pitkä lavitsa, jossa maidontuojat saivat istua ja odotella vuoroaan. Kun Alappe hikipäässä veivasi konettaan, tuli lavitsalla istujille häntä sääli ja sanoivat toisilleen: ”Auttakaa Alappe riepua”. Pari rivakkaa miestä meni vääntämään ja Alappe sai levähtää. Alappe ei koskaan omasta aloitteestaan pyytänyt apua – kai hän ajatteli, kun on leikkiin ryhtynyt, pitää leikki myös kestää.

Separaattorissa oli kaksi torvea, joita myöten käsitelty maito valui astioihin. Pienempi määrä tuli kermaa ja moninkertainen määrä oli kurnaalia, joka nykyisin on suomennettu rasvattomaksi maidoksi ja muuttunut samalla herrojen herkuksi.

Maidon käsittely Rönkön meijerissä loppui tähän. Kurnaalin veivät maidontuottajat kotiinsa ja kerma vietiin aina heti Saarelan meijeriin Muhokselle. Historia toistaa itseään; jo tuona ajankohtana 1900-16 oli Rönkön meijeri fuusioitunut Saarelan meijeriin. ²