Pentti Häikiö kertoo alla miten Castrénin huvilasta tuli veturimiesten ja heidän perheittensä kesäpaikka. Onko sinulla muistoja tästä erikoisesta talosta? Oletko käynyt siellä Castrénien aikana – kerro muistosi kommenttikenttään.
Veturimiesten Liiton Oulun osasto ry päätti 1960-luvun alussa hankkia osaston jäsenille sekä heidän perheilleen kesänviettopaikan läheltä Oulua. Muhoksen Ketolanojalta, Oulujoen törmältä, löytyi tarkoitukseen sopiva ns. Castrénin talo. Osaston kokouksessa 12.10.1962 valtuutettiin veturinkuljettajat Max Ilvo, Reino Kaappola ja Eino Häikiö hoitamaan asiaa. Myyjäosapuolina olivat perikunnan edustajat Hanna ja Lauri Castrén – kauppakirjat tehtiin 25.10.1962. Koivulan vihkiäisjuhlaa vietettiin 11.8.1963 runsaan väkijoukon läsnä ollessa.
Talo on kaksikerroksinen Karl Sandelinin 1906 piirtämä rakennus. Alakerroksessa on keittiö ja kolme huonetta, yläkerroksesta löytyy myös kolme huonetta ja pieni, joelle päin avautuva parveke, jota kutsutaan piirustuksessa nimellä senäsalo. Alakerroksessa on säilytetty alkuperäinen kankainen ”korttilokerikko”, johon on kirjailtu vuosiluku 1904. Päärakennus, aittarakennus ja maakellari ovat kulttuurihistoriallisesti merkittäviä. Pihapiiri on ollut aikanaan laaja, sisältäen viljelysmaatakin. Maa-ala on sittemmin ollut läheisen Ketolan tilan käytössä.
Vuonna 1974 Oulun osastolla oli vieraana itävaltalaisia veturimiehiä. Heitä kestittiin myös Koivulassa. Vieraiden suosiollisella avustuksella isännät hankkivat yhteen kakkoskerroksen huoneeseen uudet huonekalut. Huoneelle annettiin nimeksi Itävalta-huone. Rakennuksen muu kalustus on vanhempaa perua.
Talvisin järjestettiin jäsenten perheiden hiihtokilpailuja lasten-, naisten- ja miestensarjoissa. Silloin pihapiirissä oli vilskettä ja touhua. Osaston naistoimikunta huolehti trahteerauksesta. Kesäisin Koivulassa pidetään vielä nykyäänkin vuoden aikana eläkkeelle jääneille kesäjuhla, jossa heidät kukitetaan ja heille luovutetaan osaston viiri. Koivulan käyttöaste on vähentynyt, koska jäsenillä on enemmän omia kesähuviloita.
Osaston jäsenet ja perheenjäsenet viettävät talossa edelleenkin omia karkeloitaan, kokouksia ja saunailtoja. Käytössä on yöpymispaikat sekä pää- että piharakennuksessa ja rantasauna. Vuosien saatossa on mm. rakennuksen ulko- ja sisäpintojen maalausta korjailtu talkootöinä. Pihalle on rakennettu grillikatos, keinu ja tenniskenttä. Riihen lattia on kunnostettu riihitanssahtelua varten. Lattian kunnostuksen aktiiveina olivat Kauko Saisalo ja Väinö Pakkanen. Rannassa on soutuvene soutelua kaipaaville.
Ulkohuussissa on metkoja rautatieaiheisia emalikilpiä; mm. Saapunut matkatavara, Lähetettävä matkatavara, istuinpaikat ovat nimeltään Narvik ja Stockholm.
Kiva siellä oli viettää kesäpäivää.
Lue lisää Koivulan eli Rajalan talon ja sen asukkaiden historiasta täältä. Lue lisää arkkitehti Karl Sandelinista täältä – hän on piirtänyt useampiakin meille tuttuja rakennuksia!
11 vastausta artikkeliin “Castrénin huvilasta veturimiesten kesäpaikka”
Koivula Castrenien talo Oulujokivarrella. Talossa asuivat Castrenin neidit Lydia ja Hanna. He olivat hienoja neitejä ja puhuivat keskenään ruotsia. Päähineinä heillä oli lierihattuja ja vaatetus oli yleensä musta. Veljeni Niilo kävi tekemässä kevätkylvöt 30- luvulla useampana vuonna. Taisi olla vuosi 1955, kun minä olin heillä ympäristötöissä Laukan talon vanhan isännän Pekka Salorannan kanssa. Yhdessä me kaadettiin törmästä puita ja ajettiin pihaan Salorannan valkoisella karjalasta tuodulla hevosella. Urakka kesti useita päiviä. Neidit tarjosivat meille ruoan hienosti katettuna. Ateriointi oli kokemus sinänsä tottumattomalle maalaispojalle.
Kalevi
Kiitos kommentista, on varmasti ollut erikoista väkeä kun ruotsiksi raatasivat :-) Kun katsoo leski-Lydian kuolinpäivää ja lainhuudatuksen päivää, niin näkee, että tila on siirtynyt saman tien perillisille. Muistatko Pena, missä tytär Lydia oli taloudenhoitajana? Ilmeisesti kaksi muuta naimatonta sisarusta tuli Koivulaan asumaan eläköidyttyään.
Maininta taloudenhoitaja, asuu Muhoksessa (Muhoksella näin kirjoitettuna) löytyy lähteestä SUOMEN KIRKON PAIMENMUISTO vuodelta 1918
Miltä Koivula näytti Castrénien aikaan? Tuo Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet -kirja kertoo, että talossa olisi ”matalampi laajennusosa”. Sandelinin 1906 päivätyssä piirroksessa tuo matalampi osa kuitenkin jo on.
Minua kiinnostaa talon rakennushistoria. Mikä on talon alkuperäinen väri? Millainen oli sisustus Castrénien aikaan? Oliko tapetteja? Millainen keittiö oli?
Hei Matti! Lisäsin Koivulan kuvagalleriaan (löytyy talosivun kuvalinkin takaa) parit piirustukset lisää. Minulla on kuva talon sisältä itävaltalaisten käynnin ajalta – salissa oli vaaleat tapetit joissa hyvin huomaamaton kuvio. Eli luultavasti eivät olleet enää alkuperäiset tapetit. Muistatko Kalevi, miltä talon sisällä näytti? Entä Pena oletko käynyt talossa aivan niinä alkuaikoina kun talo tuli yhdistyksen käyttöön?
Olen käynyt monestikin silloin kun huvila tuli VML/Oulun osaston käyttöön. Huoneissa oli silloin tapetit. Ne on poistettu, jotta hirsiseinät saatiin näkyviin.
Keittiöön johtava sisäänkäyntikin oli silloin olemassa. Se on purettu ennen suojelupäätöksiä. Keittiökin oli aika lailla nykyisen näköinen.
Talon ulkoväri oli 1960-luvun alussa muistaakseni sinertävän sävyinen.
Sen tiedän, että matalammassa laajennusosassa on makuuhuone, jossa on ikkunat joelle, alajuoksulle ja pihalle päin. Makuuhuoneen ja keittiön väliosassa on pieni komero.
Keittiön lattiassa on luukku, joka johtaa pieneen maakellariin.
Talo on myyty ilman kalustusta. En ole kuitenkaan varma onko joku kaappi alkuperäinen.
Korjaus alkuperäiseen väriin. Talo olikin vihertävä eikä sinertävä. Totesin sen vanhoista valokuvista. Keltaisen värin talo on saanut 1990-luvun alussa.
Veturimiesten liiton Oulun osasto on hakenut Muhoksen kunnalta Castrénin huvilan purkulupaa http://muhos.fi/images/hallinto/Kuulutukset_2013/julki0107.pdf Kunta on hylännyt hakemuksen.
Laura Lippo on tehnyt opinnäytetyönään Jugend -huvilan peruskorjauksen suunnitelman ja toteutuksen. Kun etsin Muhoksen jugend -tyylisiä taloja, löysin yllä mainitun työn, kyse siis Castrenin huvilasta.
Solja: Näin on, Castrénien huvilasta (Koivula eli Rajala) on kyse. Laura oli vuosi sitten minuunkin yhteydessä asian tiimoilta. Laitasaaren tyttöjä hänkin, käynyt aikoinaan Huovilan koulua.
Hei! Kävin tällä sivustolla pitkästä aikaa. Melkeinpä vahingossa huomasin tänne johtavan linkin, on niin huomaamaton.
Solja: Pentti – muistathan että sivuston oikeassa laidassa on hakukenttä. Sitä käyttämällä löytyy kaikenlaista, kokeilepa :-) Koivula eli oikealta nimeltään Rajala on lohkottu Hämälästä no 4 joten luonnollisesti löytyy Hämälän alta. Jos tässä rakenteessa ei pysyttäisi niin tämä sivusto olisi tuhannen solmussa :-D