Klikkaa Amerikan kuvaa isommaksi niin näet ketkä artikkelissa mainitut miehet siinä on. Tämä kirje on löytynyt Ylikoistilan no 22 arkistosta. Arkistossa on myös esim. tilakauppojen ruotsinkielisiä asiakirjoja aina 1860-luvulta lähtien. Kiitokset tilan nykyisille omistajille!

Sotrange (South Range, Houghton, Michigan USA) Lokakuun 20 p. 1915

Nyt olen päässyt tänne aijottuun paikkaan hyvin. Olen ollut täällä jo kolme päivää ja olen käynyt Koisti-Kustun tykönä Vesterin ¹ kanssa. Vain emmä kysyneet työtä Kustulta, oli sillä kymmenen miestä työssä. Kustu sano ostaneensa varmin (farmin) vain ei ole vielä kirjottanu siitä Impille. ²

Emmä viipyneet merellä kun kymmenen vuorokautta. Enpä minä paljon osaa kertua vielä muuta, vain kyllä kai tuota matkaa kulkeepi vaikka monasti. Vain onhan se rahalle hauskaa, että eihän sitä viiti monasti vuodessa kulkia. En minä paljon vielä tiijä kertua kun en ole töissä. Levähtelemmä vähän, vain tänään lähemmä kysymään.

Olen nähnyt Takatalon Jannenki ³ se on samassa paikassa kun Parvijaisen pojat ⁴ ja Holapan Jaako ⁵ Minä olen tässä Kolehmaisella nyt ja Vesteri ja Jussi.

Ei ole tämä näiltä paikan paljon kummempi kun Suomesa maakylä. Enpä minä paljon muuta tällä kertaa kun hyvästi. Toisten minä kirjoitan vaikka onhan tässä kyllä yhtä ja toista läpätystä. Jos Kalle ⁶ on vielä Pietarissa niin pankaa terveisiä että hyvin on menny.

Olen nähnyt Hyrkin pojat ⁷, ne on töissä. En tietä vielä osotetta panna kun en varmaan tiijä mihin päin tässä meen töihin. Ja tervennä olen ollut ja samaa toivon teillekin. Elkäät olko huolissanne minusta, kyllä täällä ei ole hätää. Olen ostanut jo kellonkin ja kultaperät Matille ⁸. Terviisijä Vauhkolaan ja muillekin tuttaville. Hyvästi ja voikaa hyvin, olen nähny Parviaisen Emin (Eemelin) ja Holapan Jaakon, aivan täällä on suomalaisia.

Kirjeen on kirjoittanut kotiinsa Ylikoistilaan no 22 Eemil Aapelinpoika Koistila (1893-1957) joka lähti Amerikkaan vuonna 1915 ja on myös ylläolevassa kuvassa mukana. Hän ei palannut Suomeen vaan kuoli Indianassa USA:ssa. Hän kirjoittaa serkulleen Indiana Harbourista v. 1928 ”Nytkin olen ohviisisa työssä mutta ei tartte mitään tehdä kun kävellä ja katella, seittemän taalaa päivä, olen Painija World Champion ja juoksija myös hyvä.” – Eemil kunnostautui siis mm. painijana – lue lisää tästä ja tästä. Hän kertoo myös kirjeessään että hänellä ”on yksi serkku Misikaanissa” ja että oli tullut sieltä Indianaan kaksi vuotta aiemmin. Kutsuntakortissa Eemilille mainitaan tuntomerkkinä ”Right ear, cartilage flattened from wrestling”.