Reijo Kiira on haastatellut Kirsti Öröä (o.s. Kauppi) ja tämä kirjoitus liittyy Reijon tekemään sukututkimukseen. Reijo on Viinikan tyttären Maria Gustava Axelintytär Löthmanin ja tämän puolison, kruununnimismies Eric Kockin jälkeläisiä. Kirsti omistaa nykyisin Korilan eli Halkovaaran no 47. Viinikan no 8 omistajat ovat Yrjön veljen Aaro Kaupin jälkeläisiä eli Kirstin serkkuja.
Kirsti syntyi Viinikan tilalla. Hänen isänsä Yrjö Kauppi ansaitsi elantonsa liikemiehenä Oulussa, jonne perhe muutti Kirstin ollessa seitsemän vuoden ikäinen. Oulussa hän kävi myös koulunsa. Kaikki kesät Kirsti vietti Muhoksella Viinikassa, jolloin perhe muutti Korilaan.
Luonnonkauniit maisemat, Oulujoki varsinkin, jäi lapsuusajasta erityisesti mieleen. Kesäisin kaikki ottivat osaa talon töihin, saatiin käsipareja lisää. Kirstikin joutui ajamaan haravakonetta, vaikka jalat eivät yltäneet polkimille. Hyvin siitä kuitenkin selvisi. Sukulaiset, serkut ja ystävät tulivat avuksi varsinkin heinäntekoaikaan.
Oulujoella kulkenut laiva poikkesi säännöllisesti Viinikan rantaan, olihan se yksi parhaista liikenneyhteyksistä Oulun ja Muhoksen välillä. Tilan tuotteita kuljetettiin Ouluun pääasiassa junalla. Soson pysäkki oli melko lähellä.
Oulujoen pohjoispuolen maanviljelijät kuljettivat karjaa laitumelle Viinikan kohdalta joen yli rakentamallaan lautalla. Lapset seurasivat tapahtumaa mielenkiinnolla. Viinikan naapurina asui kunnanlääkäri, joka hoiti Kirstin jalan kuntoon hänen astuessaan rikkinäiseen pullonpohjaan. Apteekissa, joka sijaitsi kirkolla, asioitiin polkupyörällä tai hevosella.
Utsigt af Winikka Hemman i Muhos socken äges af Fändriken Herr A. G. Löthman, Aftagen från Norra sidan om Elfven. Näkymä herra vänrikki A. G. Löthmanin omistamasta Viinikan talosta Muhoksen pitäjässä, piirretty pohjoispuolelta jokea. 8.9.1850. Kuvan oikeassa sivussa teksti: D. Nylander. Kuvan käyttöoikeus sivustolla saatu Pohjois-Pohjanmaan museolta (kopiointi kielletty).
Sota syttyi. Se vaikutti kaikkien elämään hyvinkin paljon. Miehet lähetettiin rintamalle, tilan hoito jäi naisille ja lapsille. Töihin määrättiin avuksi sotavankejakin. Viinikkaan sijoitettiin kaksi vankia, joista toinen oli vaaleatukkainen virolainen nimeltään Pekka. He olivat hyvään tarpeeseen naisten tukena talon töissä. Yön ajaksi heidät laitettiin lukittavaan tilaan. Kirsti ajatteli, että ovet olisi voinut jättää hyvinkin auki. Eivät vangit olisi lähteneet mihinkään. Pekka-vanki lupasi palata Muhokselle rauhan tultua, mutta ei häntä ole näkynyt.
Pommikoneet ylittivät Viinikan lentäessään Oulua pommittamaan. Lapset pelkäsivät niitä äänen kuullessaan ja piiloutuivat tekemiinsä monttuihin. Kohta näkyi Oulun suunnasta savua, kun pommit olivat saaneet pahaa jälkeä aikaiseksi. Viinikan tilalle majoitettiin myös evakkoja.
Viinikan tilaan kuului myös torppareita. Kirsti muistaa kuulleensa puhuttavan Onnelan torpasta, sijainti on hänelle epäselvä.
Kun Viinikan tila jaettiin lopullisesti vuonna 1955, Yrjö Iisak Kauppi muutti perheineen Korilan tilalle. Se sijaitsee nykyisen Tyrnävän tienristeyksen pohjoispuolella olevalla rinteellä. Näkymät ovat Korilasta hienot. Ikkunasta näkyvät Viinikan pellot ja rakennukset, sekä mahtava Oulujoki. Muhoksen kirkonkylä häämöttää idästä.