Eilinen sanomalehti tiesi kertoa, että Muhoksella on kuollut ent. opettaja Johan Zachris Cajaner. Häneen, tähän mielivikaiseen, sammui miespuolelta kokonainen sukuhaara; naispuolelta on sitä vielä elossa muutamia jäseniä ja jatkuu muissa suvuissa.

Cajaner-suku on oikeammiten sukuhaara vanhasta, laajasta ja paljon varsinkin Pohjanmaalla vaikuttaneesta Cajanus-suvusta, jonka eräs haara kantaa myös Cajan nimeä. Sukumuistojen mukaan suku polveutuisi jo aikoja sitten sammuneesta Hevonpää– eli Gyllenhjerta-nimisestä Suomen aatelisesta suvusta, josta syystä useat suvun jäsenet ovat piirrättäneet sinettiinsä kruunatun sydämmenkuvan (Gyllenhjerta suomeksi: kullattu sydän).

Gyllenhjerta-suvun kantaisä oli Eerikki 4:n amiraali Niilo Sveninpoika, Paimion Hevonpään herra, joka eli vielä 1594. Tämän pojanpoika lie ollut se Anders Eerikin poika Gyllenhjerta, joka ensin lainlukijana (laamannina?) oltuaan tuli Pietari Brahen toimesta hänelle kuuluneen koko Kajaanin vapaaherrakunnan (vastaten suunnilleen nyk. Kajaanin kihlakuntaa) voudiksi. Hän kuoli v. 1665 Paltamossa. Hänen useimmat poikansa ottivat kotipaikkansa mukaan nimekseen Cajanus ja hän tuli siten Cajanus-suvun esi-isäksi.

Anders Eerikinpoika toisen pojan Johan Cajanuksen pojanpojanpoika Zakarias, muutti ylioppilaana ollessaan sukunimeksensä Cajaneriksi. Hän, joka oli syntynyt Paltamossa 1732, oli pappina ja kuoli Sodankylän kirkkoherrana 1784, tuli täten Cajaner-sukuhaaran alkajaksi. Hänellä oli useita poikia, joista vain vanhin tuli suvun jatkajaksi; nuoremmista yksi papiksi vihittynä joutui mielenvikaan, yksi oltuaan Oulussa kauppiaana kuoli naimatonna, ja yksi, joka kuoli Oulun vaivaistalossa, jätti jälkeensä lapsia, mutta näihin sammui se suvun osa.

Tuolla jo mainitun Zakarias Cajanerin vanhemmalla pojalla, joka oli myöskin pappi ja kuoli Muhoksen kappalaisena, oli kaksi poikaa, Oulun läänin pappeja kumpainenkin, joista vanhempi oli joku aika sitten Kajaanissa kuolleiden veljesten nimismiehen ja henkikirjurin isä, nuorempi, myös Muhoksen kappalainen, taasen nyt kuolleen isä. Nyt kuolleella oli tosin naimissa oleva veli, mutta hän on lapsetonna kuollut luutnanttina Feodosiassa Krimissä; sisaria on vielä pari elossa.

Samalla kuin Cajaner-suku näin sammuu, loppuivat myös Cajanus-suvun vanhemmat haarat, sillä Anders Eerikinpoika Gyllenhjertan ensi pojasta alkava Cajanus-suvun haara on jo ennemmin kuollut sukupuuttoon. Jäljellä on neljännestä pojasta polveutuva Cajan- ja kuudennesta pojasta polveutuva Cajanus-suku.

Niin kuolevat suvutkin, samoinkuin yksilöt. Mutta ei voi muuta kuin surumielin kaiken katoovaisuutta ajatella, että suvun, kun muistaa, jospa vain sukuhaarankin, viimeinen miespuoleinen jäsen kuolee – mielivikaisena.

Nimim. Rykä ¹