Talvisodan aikana Kalilassa oli sotaa paossa Kinnusen perhe Suomussalmelta. Välirauhan aikana he palasivat takaisin kotiin. Myöhemmin tuli tieto, että partisaanit olivat surmanneet lähes koko perheen – 26.6.1943 sattuneesta traagisesta tapauksesta voi lukea lisää täältä (klikkaa linkkiä).

Karjalan evakkoja oli Karvisen perhe, johon kului Hilja-äidin lisäksi mummo ja lapset Yrjö, Lea ja Leena. Leena lähti sotalapseksi Ruotsiin ja jäi sinne pysyvästi. Kontakti perheeseen säilyi sodan jälkeenkin ja vierailuja tehtiin.

Viinikanojan piharakennuksessa asui sotaa paossa oululainen Turusen perhe. Eevi-rouva oli Arttu-isännän serkku, Maria Viinikanojan tytär.

Hauska pieni tarina, jota lapset vieläkin muistelevat: Turusen perhe oli lähdössä vierailulle sukulaisiin Kalilan taloon. Arttu lupasi Perho-hevosen, mutta ei itse ennättänyt mukaan.

Eipä hätää, Perho kyllä osaa tien. Varmaan siinä pieni epäluulo kaihersi mieltä, mutta niin he lähtivät. Matka tuntui sujuvan hyvin, oltiin jo kaukana, joki ylitetty. Mutta sitten tultiin metsäpellolle ja siinä tien vieressä oli heinälato. Perho kääntyikin heinäladon eteen ja pysähtyi siihen. Siinä vaiheessa matkalaiset jo vähän hätääntyivät. Tänne se hevonen osasi, tännekö jäätiin?!

Mutta sitten – niinhän se oli – piti sanoa että ”Mennään Kalilaan”. Ja se toimi. Perho lähti liikkeelle, eikä matka enää niin kovin pitkä ollutkaan, saavuttiin Kalilan pihalle.

– Tuovi Viinikanoja-Kelhä