Pohjolan talvi on kuolettavan kylmä ja pelottavan pimeä huolimatta aamunkoitosta etelässä ja pohjoisessa leimahtavista revontulista. Se sammuttaa tuhansia ihmishenkiä. Ken voisi laskea sen saaliin, ken luetella sen uhrit. Se mikä on heikkoa, haurasta, joutuu häviölle, kuolee ja haudataan. Tämän kaltaiseksi muodostui talvi 1922 Muhoksen Laitasaaressa, jolloin yksi sen pitkäaikaisista työntekijöistä, opettaja Inna Charlotta Lindqvist vaipui sairasvuoteelle. – Synkimmäksi muodostui tammikuun 28. paivä 1922, jolloin levisi tieto, että kyläläisten rakastama opettaja on vaipunut ikuiseen uneen herätäkseen uuden kirkkaamman päivän valjetessa.

Opettaja Inna Lindqvist oli syntyisin Etelä-Pohjanmaalta, mutta jo nuoruusvuosina vietti hän kesäaikoja sukulaisten luona Muhoksella, joka muodostuikin sittemmin hänen elämänsä  varsinaiseksi työpaikaksi, ollen 3 v. Ponkilan ja vajaa 20 v. Laitasaaren koulun opettajana. Aikaisemmin hän oli lyhyemmän ajan opettajana Temmeksellä ja Limingassa.

Jyväskylän seminaarissa oli hän saanut kasvatuksen opettajatehtävään, jota hän hoiti uskollisesti, ahkerasti ja tunnollisesti kaiken aikaa, vieläpä silloinkin, kun hiipivä sairaus jo riudutti hänen voimiansa, tahtoi hän uskollisesti viimeiseen asti seistä työsarallaan. Opettaja Inna Lindqvist ei ollut ainoastaan ammattimainen tietojen hyvä jakaja, vaan hän omasi erinomaiset kasvattajan ominaisuudet. Hänen pyrkimyksenään oli kehittää oppilaistaan Jumalaa pelkääviä, ahkeria, isänmaata rakastavia ihmisiä. Heikkolahjaisimmassakin oppilaassa näki hän ihmistaimen, jota on vaalien hoidettava ja oikeaan suuntaan kehitettävä, jotta siitä kasvaisi ihminen.

Ihmisenä oli opettaja Inna Lindqvist erinomainen. Ulkonaisista puutteistaan ja vaatimattomuudestaan huolimatta oli hyvää ainesta ja raitis sydän. Hän oli sydämen ja omantunnon ihminen ja sellaisena hän kauan tulee säilymään paikkakuntalaisten mielissä.

Kaipauksen ja surun laineet vierivät korkeina Laitasaaren ylitse opettaja Inna Lindqvistin hautauspäivänä. Suurin joukoin kuin isoihin juhliin olivat kyläläiset kokoontuneet kansakoululle. Tuolla koululla on tallennettuna kirstu, missä rakastettu opettaja lepää, hän, joka on ollut tervetullut jokaiseen kotiin ja matalimpaan majaan. Itse kukin halusi kyynelten läpi luoda viimeisen katseen rakkaaseen vainajaan, jonka ääntä he eivät enää koskaan täällä maan päällä saa kuulla.

Ja kohta olivat ulkonaisetkin kasvojen piirteet kätkössä, kun kansi suljettiin ja ruuvit väännettiin kiinni sillä välin kun kokoontunut yleisö yhtyi surun liikutuksiin. Herran alttarin eteen kirkkoon vietiin hänen tomunsa viimeistä kertaa siunattavaksi.

Ellei elämää mitata sen pituuden mukaan, vaan punnitaan niillä leivisköillä, joita ihmisille on annettu, niin olemme opettaja Inna Lindqvistissä saaneet nähdä yhden niitä uskollisia ja hyviä Herran palvelijoita, joista Jeesus puhuu. ¹

P. A. (kirjoittaja on kollega Paavo Ahlholm, Soljan huom)

---

Inna Charlotta syntyi 11.7.1875 Närpiössä vanhemmilleen Muhoksen pastorin tyttärelle Ida Charlotta Jacobintytär Aulinille sekä lääkäri, kirurgian kand. Johan Julius Isakinpoika Lindqvistille joka oli Uudestakaarlepyystä ja raatimiehen poika. Vanhemmat oli vihitty 1873 Vaasassa.

Innan kummikaarti on mielenkiintoinen; Granforsin ruukinpatruuna Carl Oscar Björkqvist ja vaimo Maria Charlotta Lindholm, tyttökummina heidän tyttärensä Ida Björkqvist, raatimies, kauppias ja varakonsuli Johan Adolf Lybeck, hänen poikansa lääninarkkitehti Johan Ludvig Lybeck, pastorska Johanna Aulin (isoäiti), perämies Johan Benjamin Aulin (eno), neiti Amanda Emilia Aulin (täti), opiskelija Viktor Gideon Aulin (eno), professori Sakari Topelius ja vaimo Maria Emilia Lindqvist (täti) ja neiti Lotta Lindqvist (täti, Sofia Charlotta).

Lääkäri Lindqvistin kuoltua vain 45-vuotiaana rintatautiin, muutti 30-vuotias Ida-leski ainoan tyttärensä kanssa Lapualle vuonna 1877 toimien siellä postinhoitajana ja sieltä Lahteen 1888 niinikään postinhoitajaksi. Mukana muuttivat tytär Inna, äiti Johanna Christina Aulin sekä sisar Emilia. Ida-äiti kuoli vain 42-vuotiaana keuhkotautiin Lahdessa vuonna 1890, mutta haudattiin Muhokselle. Inna, isoäiti ja täti muuttivat Lahdesta Ouluun 21.1.1890. Heidät on merkitty tulleeksi Oulusta Muhokselle samoilla kirjoilla 26.2.1890. Sukua on asunut mm. Niemen torpassa, Monolassa, Viinikassa no 8 ja tietysti Koortilan pappilassa.

Inna kävi Oulun Suomalaisen tyttökoulun (nyk. Myllytullin koulu) ja sen jatkoluokan vuonna 1892, ollen siis 17-vuotias. Vuonna 1895 hän suoritti Jyväskylän seminaarissa  kansakoulunopettajaksi vaadittavat käytännölliset kokeet. Ensimmäinen työpaikka oli Limingan Rantakylän kansakoululla (elokuusta 1895-), Inna hoiti tointaan asuen Jurvalan no 1 tilalla. Sitten hänet nimitettiin väliaikaiseksi opettajaksi Virkkulan kansakouluun Liminkaan, ainoana hakijana heinäkuussa 1896. Limingasta hän muutti 7.3.1898 Temmekselle, jossa oli myös opettajana ja asui Lukkarilassa no 16 eli lukkarin talossa.

Muhokselle hän palasi Temmekseltä 21.8.1899, ensin Ponkilan koulun opettajaksi ja sitten Laitasaareen. Hän asui koululla seuranaan aiemmin mainittu kummitätinsä, äidin sisar (Amanda) Emilia Jacobintytär Aulin (s. 1850, k. 1923) sekä myöhemmin isotäti Emma Elisabeth Johanintytär Pettersson (s. 1827, k. 1909). Asia mainitaan Emman perukirjassa, joka kertoo mm. millaista irtainta omaisuutta hänellä oli kuollessaan.

Opettajan talouteen kuului myös piika, joka saattoi vaihtua vuosittain tai harvemmin, mm. Kreeta Kurimus (jolla oli kaksi poikaa), Edit Heikkinen (s. 1888), Anna Reeta Moilanen (s. 1895). Viimeisin oli Lyyli (Lyydi) Similä (s. 1901), joka on kerännyt paljon laitasaarelaista perinnetietoa. Inna harrasti musiikkia; soitti pianoa, lauloi ja perusti useita kuoroja Muhokselle. Hän oli Laitasaaren Martat ry:n perustajajäsen ja sen ensimmäinen puheenjohtaja. Inna toimi myös muissa yhdistyksissä, mm. Laitasaaren Nuorisoseurassa.

Inna sairastui – sairauden laadusta ei ole tietoa – ja sai virkavapautta syyslukukauden 1921 loppuun. Sijaiseksi  palkattiin naapurista Paavo Ahlholm ja tyttöjen käsityön opettajaksi vaimonsa Maiju Ahlholm. Inna Lindqvist kuoli 28.1.1922 ollen 47-vuotias – hänen elämäntaipaleensa jäi yhtä lyhyeksi kuin vanhempiensakin.

Täti Emilian hauta on Innan ja Iida-äitinsä hautojen vieressä Muhoksen Kirkkosaaressa. Todennäköisesti myös isotäti Emma on haudattu saareen. Lue lisää Innasta Laitasaaren koulun sivulta