Tervavene Ouluun soutaa,
tervaa vie ja ylimaihin muonaa noutaa.
Kaukaa kuuluu veisuu hiljaa,
veneessä on tuonen viljaa.
Kirkonkellot moukaa,
kirkkorantaan veneet soutaa.
Soutajia kyllä piisaa,
höyrylaivat kansaa liisaa.
Laine, Lempi, Muhos,
laivan nimet ovat,
jokeen sopivaiset, somat.
Tukkilaiset alas soutaa
rannan tukit, puomit noutaa.
Kelluu veessä haavan lehti,
syksy joelle jo ehti.
Pengerretyt rannat somat,
valjastetut kosket omat.
Pikaveneet ees-taas kulkee,
rannan rauhan pois ne sulkee.
Soutajaa ei näy missään,
rannat huokaa ikävissään.
– Paavo Tapio
Yksi vastaus artikkeliin “Joki ennen ja nyt”
Tervehdys Paavo!
Aamuaurinko herättää ja luen runoasi uudelleen ja uudelleen. Se kyllä luo voimakkaan tunteen Oulujoesta ja sen merkityksestä ihmisten elämään. Olet varmaan maalannutkin jokea, kun taiteilija olet!!