Nyt jo edesmennyt Pentti Ojala (s. 1931) kertoo lapsuusmuistojaan joulusta, tyttärensä Eilan ylöskirjoittamana:

Siepossa joulukuusi haettiin aina omasta metsästä. Se oli iso kuusi, jonka latva ylsi pirtin kattoon. Kuusessa oli pieniä vaatimattomia kynttilöitä, Suomen lippurivi kiersi tietysti oksilla. Oksilla oli paljon pumpulia, jota oli revitty maitosiivilän vanusta. Muita koristeita ei silloin ollut.

Joululahjat olivat aina ns. ”pehmeitä paketteja” eli tarpeeseen tulivat. Muistan erään joulun, olin silloin 7-vuotias. Joulu-ukko toi minulle kintaat. Ne olivat pitkävartiset nahkakintaat, jotka olivat niin mieluiset, ettei niitä sitten riisuttu kädestä koko iltana.

Vielä nukkumaan mentäessä kintaat olivat kädessä. Yöllä Erkki-setä otti ne pois ja piilotti. Aamulla minulla oli sitten kova hätä ja itku. Etsintä alkoi. Missä minun kintaat? Toiset sedät kiusasivat, että joulu-ukko haki ne yöllä pois, et ollut tarpeeksi kiltti.

Vanha-äidin piti kohta ottaa ohjat käsiinsä ja antaa pojille määräys lopettaa tuo kiusaaminen. Käsky Erkille, että hakee ne kintaat pojalle piilosta ja heti. Erkki haki.

Joulurauha palasi taloon.

P.S. Kaikki jouluaiheiset artikkelit löydät tämän linkin kautta.