Ritva N kertoo juhannuksen vietosta, että se alkoi lipunnostolla:
Siitähän se juhannuksen vietto alkoi ennen ja vielä nytkin. Meillä aina laulettiin ja soitettiin. Vieläkin hoilataan se lippulaulu, niin, että varmasti Pöyryn Ilkka Kestissä kuulee vastarannalle! Juhannukset vieraineen olivat ikimuistoisia. Kaikki piti olla siivottua juhannukseen mennessä. Aattona laitettiin koivuista pihalle lehtimaja. Oulusta oli haettu silakoita savustettavaksi ja lohikalaa suolattavaksi ja soppaa varten. Ja mitä juhannus olisikaan ilman niitä ihania kalanhajuisia käärepapereita eli romanttisia Nyyrikki lehtiä! Makiaa juustoa keitettiin tuntitolkulla. Savusaunassa käytiin ja uitiin, sitten poltettiin kokko ja loppuhiilloksille laitettiin pottuja, niiden kypsyessä soudeltiin ja ihailtiin muiden kokkotulia.
Kalevi L kertoilee juhannuksen valmistelusta ja vietosta 1950-60-luvuilla seuraavaa:
Juhannusvalmistelut aloitettiin asuinhuoneitten siistimisellä talven jäljiltä. Pirtin uunin kyljet maalattiin kalkilla ja lattialankut maalattiin melkein joka kesä sekä kamarien seinät tapetoitiin. Ulko-ovien eteen tuotiin koivut ja koivunoksia tuotiin myös sisälle huoneisiin. Juhannusjuustoa keitettiin ja keittäminen kesti useita tunteja, kunnes se oli punaista ja makeaa. Rannoille pystytettiin kokot ja vierailtiin toisten talojen kokoilla tarinoimassa. Silloin ei vielä ollut tapana paistaa makkaraa nuotiolla. Myös juhannus-valviaisiin otettiin osaa, joihin Mähylän (Keränen) Väinö ja Veikko kuskasivat kuorma-autoillaan. Auton lavalle oli laitettu korokelaidat, joihin oli sidottu pienet koivut. Sen ajan autot köröttelivät rauhallisesti eikä liikenneruuhkia ollut. Auton lava täyttyi lähitalojen nuorista. Retkiä tehtiin Rokualle ja Vapunlanttoon Muhosjoelle ja Tyrnävälläkin käytiin juhannus-valviaisissa.
Markku K tarinoi meille omia muistojaan juhannuksesta:
Aattona äiti keitti juhannusjuustoa, juhannuskoivut haettiin porraspieliin ja illalla nostettiin lippu salkoon ja mentiin kokon polttoon rantaan. Limukkaa sai harvoin lapsuudessani; muistan erään juhannuksen, kun sain asiakseni käydä pyörällä Hannankaupassa ja tuoda sieltä jokaiselle perheemme jäsenelle 2 pientä pulloa limsaa. Lakkajuoma oli yksi suosikeista! Juhannusjuustokattilaa säilytettiin kellarissa ja sieltä haettiin keittoa ruoka-aikoina. Ei siis mitään erikoisempia perinteitä, mutta kyllä juhannus tuntui lapsuudessa isolta juhlalta. Isäni nuoruudessa 1920-30-luvuilla Leppiniemen juhannusjuhlat ovat olleet suosittuja tapahtumia, mutta niistäpä en itse pysty mitään omakohtaista kertomaan.
… se ainaki tulee mieleen, että koivut laitettiin portaan pieleen – toinen toiselle puolelle. Juustokeittoa keitettiin iso kattilallinen, syötiin sillon lämpimänä ja myöhemmin kylmänä. Makkaraa paistettiin – grillikylki tuli sitten myöhemmin juhannuksen viettoon. Juhannusjuomana maitoa, omatekoista kotikaljaa ja limukkaa, jota ei muulloin ostettu kuin juhannuksena. Juomia säilytettiin kellarissa. Rantaan kerättiin kokkotarpeita pitkin kesää ja ennen puoltayötä lähdettin sytyttämään. Porukkaa – sillalla ohikulkevat ja veneilijät pääsivät kokkoa ihailemaan. Joskus kävi niinkin, ettei pystytty kokkoa polttamaan, koska oli kulohälytystila. Hyvää juhannusta ja lämpimiä kesäkelejä!
Kulmalan Pipalla on samanlaisia muistoja kuin muillakin Juhannuksen vietosta:
Uskon, että paljon samallain Laitasaaressa sitä vietettiin. Lapsena tärkeintä oli kotiväen kanssa yhdessäolo, rituaalit toivat turvallisuuden tunteen. Sauna, limppari, juustokeitto, koivut pihassa ja joskus kokko rannassa… Johonkin aikaan oli myös juhannuskirkko tärkeä. Ja sitten tuli kai maitolavojen vuoro. Niissä istuskeltiin ja liikennettä katseltiin… Se sitä lapsuuden aikaa, ennen öitten valvomisia ja muita kotkotuksia!
Pia V kertoo Inkalan talon juhannuksesta:
Inkalan tytöt pitivät lomaa lehmitöistä sekä maataloustöistä juhannuksena. Heillä oli juhannuksena usein tapana pyöräillä Laitasaaresta Pyhäkoskelle, jossa oli huvittelupaikka riippusiltoineen. Siellä tavattiin muhoslaista nuorisoa ja paikalla oli paljon valkolakkisia kesänviettäjiä (ylioppilaita) ym. nuorisoa. Inkalassa oli tapana myös pestä lehmät juhannukseksi.
Pentti O kertoi hauskan poikaviikaritarinan juhannuspäivästä noin vuonna 1942, oli sota-aika ja mukana oli siis poikia ainakin Rahkosta ja Sieposta:
Me pojat tapasimme Hotinkankaalle leiriytyneitä saksalaisia sotilaita ja pyysimme heiltä tupakkaa. Sotilaat sanoivat, että saatte tupakkaa, jos tuotte meille sipulia. No me pojat käytiin jostain kasvimaasta nykkimässä sipuleita sotilaille ja saimme heiltä askin Juno -merkkistä tupakkaa palkaksi. Painelimme hyvillämme Hotinkankaan nokalle juhlimaan juhannuspäivää oikein tupakan voimalla. Keksimme kilpailla, että kuka vetää eniten ja pisimpään tupakansavua keuhkoihinsa. Tosi paha olohan meille siitä kisasta tuli. Painelimme joen rantaan ja makasimme kaikki uittotukkien päällä vatsallaan ja lapoimme jokivettä suuhumme – ja välillä oksensimme. Voittajasta ei ollut tietoakaan! Tämän jälkeen ei ole minun tupakkaa tarvinnut polttaa – ja voin tämän tupakka- ja sipuliasian näin julkisesti nyt 70 vuoden jälkeen tunnustaakin.
Kotona Siepossa meillä oli tapana kylvää kaskinauris maahan juhannusaattona. Juhannusjuustoa syötiin sekä koivut haettiin pihaan. Juhannussiivoukset olivat mahdoton urakka – varrellisella koivuluudalla ripsittiin katot ja seinähirret puhtaiksi hämähäkinverkoista ja pölystä.
Mukavaa Lehti-Iivanaa eli Mittumaaria – Juhannusta!
Toivottavat lukijoillemme Jaana, Solja & Sari