Aina silloin, kun tuonen tumma viikatemies niittää kultaista viljaa, aina silloin myöskin sälähtää sirpaleiksi paljon sisäistä kaunista, sellasta, mikä ei ole sanoin kuvattavissa eikä myöskään ajan silmällä nähtävissä ja millaista voi syntyä vain pitkäaikaisen todellisen ystävyyden ja toisiaan ymmärtävän suhteen synnyttämänä. Ja tällaistakin saattaa aina silloin tällöin, vuosien vieriessä ystävyksien kesken syntyä.
Hevosihailijain tunteiden hienoimmat säkeet voivat löytää ihailtavan kaunista vastakaikua jaloluonteisen hevosen suuresta ihmisystävällisyydestä, jollaisia voi aina silloin tällöin eläinkunnastakin löytyä, ollen yksi tällainen helmi hevosten joukossa Eri-Aaroni.
Eri-Aaroni on mennyt, mutta piirtänyt nimensä lähtemättömästi Suomen raviurheilun ja jalostustyön historiaan. 1
Näin runollisesti kirjoittaa vuonna 1953 nimimerkki M.T. Hevosviesti-lehdessä Eri-Aaronin muistoksi. 2
Eri-Aaroni, kenties kuuluisin suomenhevosori, oli Pienimäätän no 17 Pimu -nimisen tamman isän isän isä. Eri-Aaroni hevosten sukutietokannassa (klikkaa linkkiä) sekä Hippoksen tietokannassa.
Pimu syntyi vuonna 1960 – väreiksi ja merkiksi mainitaan punarautias, liinahtava, siima, sekakarvoja. Pimu sai 3. palkinnon Muhoksella 1967. Pienimäätässä oli useampia erinomaisia ja palkittuja hevosia, Pimun omisti Esko Määttä. 3
Pimun emän sukupuusta löytyy mm. Neron-Tähti. Pimun emän isän isää Jumpoa sen sijaan ei – lienikö nimi enne!?
- Hevosviesti 1953 ↩
- Eri-Aaroni Wikipediassa ↩
- Hevosjalostusliitto, hevosen värit ja merkit ↩