Kappalainen Gabriel Ståhlberg kastettiin Raumalla 23.7.1699. Hänen isänsä Georg Fabricius oli Rauman kirkkoherrana vuodesta 1689 lähtien. Ståhlberg vihittiin vuonna 1727 Elsa Groopin kanssa. Hänen isänsä oli puolestaan Oulun pormestari Esaias Groop.

Gabriel oli Pudasjärven kappalaisena vuodesta 1725 lähtien mutta joutui kunniariitaan paikallisen nimismiehen kanssa. Sitten hän tuli valituksi kappalaiseksi Muhokselle. Ståhlberg asui Kortilassa no 34, joka oli ensin virkatalona, mutta asuminen siinä oli vaikeaa, koska talo oli huonokuntoinen. Vuoden 1734 käräjillä Ståhlberg valitti, että Kortila oli kelvoton asunnoksi. Tuolloin talossa oli vain savupirtti, jossa perhe ja palvelusväki yritti tulla toimeen. Päivisin pirtti oli lämmittämisen takia täynnä savua, joten sisällä oleminen mahtoi olla tuskallista.

Gabriel Ståhlberg hankki puolet Laitasaaren Karhun no 7 talosta, jota alettiinkin kutsua Pappi-Karhuksi. Apulaisenaan hänellä oli vuosien 1754-63 välillä vävynsä Gabriel Lagerberg ja vuosina 1763-64 oma poikansa Benjam, joka kuoli 28.6.1764. Gabriel Ståhlberg toimi myös pitkään kirkkoväärtinä.

Muhoksella kuten muuallakin Pohjois-Pohjanmaalla, vallitsi 1730-luvun lopulla taloudellisesti vaikeat ajat. Sodan vaara oli ilmeinen. Oli pula leipäviljasta ja katovuodet ja karjatuhot heikensivät toimeentuloa ja tämän vuoksi ihmiset olivat tyytymättömiä kruunun toimintaa kohtaan, mielialat olivat apeat. Venäjä ryhtyi myymään leipäviljaa, mikä ärsytti Ruotsin hallitusta ja niinpä se kielsi leipäviljan varastoinnin. Kansalaisten suuttumusta lisäsi myös se, että heiltä vaadittiin läpikulkevien sotilaitten muonittamista.

”Pikkuvihaksi” nimetty sota oli ajalla 1740-43. Kemin komppanian Oulujokivarteen sijoitetut ruotusotilaat marssitettiin Kajaaniin ja Kymenlaaksoon. Syyskuuhun 1742 mennessä venäläiset olivat valloittaneet koko Pohjois-Pohjanmaan rannikkoseutua myöten. Ruotsin armeija antautui elokuussa 1742. Miehitysjoukkoihin kuului husaariosastoja Serbiasta ja Unkarista. Ruotsalaisten taholta suunniteltiin sotatoimia Oulun seudun venäläisiä joukkoja vastaan. Seurauksena oli, että seudun väki eli jokapäiväisessä kuoleman ja pelon tuskissa. Vaikeuksia tuotti erityisesti elintarvikkeiden hankinta jokivarren asukkaille, joiden elämä näytti kaikkien hylkäämältä.

Venäläisillä oli viljavarasto Utajärvellä ja sissipäällikkö Tapani Löfving junaili tuon viljavaraston ryöstämisen huhtikuun lopulla vuonna 1743. Löfving oli 70 miehen voimin vallannut venäläisten viljavaraston ja 121 kulia jauhoja piti saada kuljetetuksi pois mahdollisimman pian. Löfving saapui Muhoksen kirkolle kirkonmenojen aikaan. Hän tahtoi talonpoikia, joilla oli hevoset kirkonpihalla, kuljettamaan ryöstösaalista Utajärveltä. Saadakseen muhoslaiset toteuttamaan suunnitelmansa hän kertoi ruotsalaisten joukkojen odottavan Oulun liepeillä ja että muhoslaisten ei tarvitse enää pelätä venäläisiä. Palkkioksi Löfving lupasi ja myös antoi osan ryöstösaaliistaan muhoslaisille, jotka lähtivät sitä vastaan suorittamaan kuljetusta. Myös Muhoksen kappalainen Gabriel Ståhlberg suositteli talonpojille ryöstösaaliin kuljetukseen ryhtymistä.

Seuraukset tästä operaatiosta olivat hirvittävät ja venäläisten kostoiskua ei tarvinnut kauan odottaa. Muhoksen 20 taloa ryöstettiin ja poltettiin – joukossa myös kappalaisen talo Pappi-Karhu. Muhoksen kylä menetti mm. 20 hevosta, 134 lehmää, 21 hiehoa, 98 lammasta ja yhden sian. Kappalainen vangittiin, hän virui venäläisten tyrmässä yhdeksän viikkoa jalkaraudoissa ja palasi ryysyt yllään seurakuntalaistensa pariin. ¹

Kapteeni Tapani Löfvingin päiväkirjasta 22.- 23.4.1743

Minut komennettiin partiotehtäviin mukana luutnantti Silvius, vänrikki Beck, neljä aliupseeria, yksi korpraali ja 50 miestä suksilla. Yöllä olimme Oulussa ja näimme venäläisen vartion joka majaili nuotioiden ääressä Tervasaaressa, silloin hiihdimme koko yön. Saavuimme Korpikylään ja edelleen yön ja päivän aikana Pudasjärvelle. Siellä otimme kiinni erään karjankuljettajan, jonka venäläiset olivat lähettäneet viemään karjaa Ouluun, 1-2 lehmää taloa kohden. Samana yönä Utajärvellä otimme vangiksi yhden kersantin, yhden krenatöörin ja neljä sotamiestä, jotka olivat vartioimassa venäläisten viljavarastoa Laitisen talon luona. Saimme 121 kulia ruisjauhoja joiden joukossa oli 6 kulia tattariryynejä. Sain käsiini venäläisen postin, joka oli matkalla Kajaaniin. Kuljetimme veneillä jauhot Järvenkylään 9 peninkulman päähän Oulujoen toiselle puolelle. Sain toisenkin venäläisten postin joka sisälsi kenraali Kindermannin kirjeen, sekin menossa Kajaaniin.

Toukokuun 2 päivä Herran nimessä tulin onnellisesti koko komennuskunnan kanssa armeijamme luokse jauhojen kera, joita kuljetti 63 hevosta. Saivat he 2 kappaa jauhoja hevosta kohden. Herra Gabriel Ståhlberg sai yhden kulin jauhoja lahjaksi. Moni sai apua pataansa jotka eivät pitkään aikaan olleet maistaneet jokapäiväistä leipäänsä, josta kaikki polvistuen kiittivät käsiään kohottaen Jumalaa. Myös kenraalimajurimme koko armeijan kanssa, joka heti sai suuren juhlan. Muutoin meidän olisi pitänyt palata Tornioon.

– Raimo Ranta