Jatkosodan aika

Jatkosota alkoi kesäkuun 25 p:nä vuonna 1941 Neuvostoliiton pommitettua useita maamme asutuskeskuksia.

Talvisodan raskaan sanelurauhan takia Suomen kansan taskussa nyrkkiin puristettu käsi vetäistiin ulos. Varsikin Karjalan heimo oli katkera talvisodan epäoikeudenmukaisista rauhanehdoista. Suomi lähtikin sotaan revanssi mielessä. Voimasuhteet olivat nyt tyystin toisenlaiset kuin talvisodassa. Suomen 480 000:n sotilaan armeija edusti itärintamalla huomattavaa sotilaallista voimaa. Lisäksi takuumiehenä oli voimakas Saksan sotilasvaltio.

Hyökkäys eteni ripeästi myös Laatokan pohjoispuolella. Kenraalimajuri Paavo Talvelan VI armeijakunta valtasi entisen rajapitäjä Salmin heinäkuun puolivälin jälkeen. Jääkäripataljoona 2:n kärkikomppania eteni pitäjän pohjoisosassa sijaitsevaan Käsnäselän kylään heinäkuun 17 p:nä 1941. Ensimmäiset talvisodan evakot palasivat kylään syyskesällä 1941. Paluuluvan oli saanut kyläkauppias, sekä pieni joukko muita evakoita. Pääosa siirtolaisista palasi kylään kesällä 1942.

Uusi rajalinja Salmin Käsnäselässä 1939–1940. Kyntäjä 1934. Käsnäselän sankarihautoja 13.10.1941. Kuvaaja Uuno Peltoniemi. ¹

Käsnäselän kylä oli sotatoimialuetta, joten vaara väijyi alati kylän alueella. Vihollisen maataistelukoneet vierailivat ajoittain kylän yllä kylväen kuolemaa. Muun muassa kaksi hevoskuormastoa joutui tulituksen kohteeksi tuhoisin seurauksin. Lentokoneen konekiväärien tulituksessa hevoset kuolivat. Toisen kuormaston ohjastaja ilmeisesti kuoli ja toinen sotilas haavoittui.

Kylän maastossa oli lukematon joukko sotien aikaisia räjähtämättömiä kranaatteja ja ammuksia. Ne aiheuttivat harmia ja vaaraa kylän asukkaille. Kolme kranaatilla leikitellyttä 12-14 vuotiasta poikaa joutui räjähdyksen uhriksi. Yksi poika kuoli ja toiset pojat loukkaantuivat vaikeasti.

Käsnäselän kylän alueelle haudattiin jatkosodan aikana väliaikaisesti useita satoja sankarivainajia, jotka kaivettiin myöhemmin ylös ja kuljetettiin kotipitäjien sankarikalmistoihin. Kylään oli haudattu myös neuvostoliittolaisia sotilaita. Kylän yllä leijuikin paikoittain vastenmielinen kalman haju.

Käsnäsenjärven rannalle johtavan kyläkujasen varrella oli suuri lato, joka toimi kaatuneitten huoltopaikkana. Siellä lotat pesivät kaatuneita ja laittoivat siistityt sankarivainajat lauta-arkkuihin, jotka toimitettiin kotipitäjiin hautausta varten. Arkkuja oli pinottu ladon sisäseinustalle useaan kerrokseen.

Hyökkäysvaihetta seurannut asemasota kesti lähes kolme vuotta. Tuo aika oli Karjalassa kiireisen jälleenrakentamisen aikaa. Talvisodan jälkiä raivattiin, kirveeniskut kajahtelivat, pirtin kehiä nousi ja maata muokattiin. Kotikontujen pellot antoivat jälleen kultaisen sadon. Karjala alkoi taas nousta entiseen kukoistukseen, mutta sitten kaikki romahti jälleen.

N-liitto aloitti massiivisen suurhyökkäyksen Karjalan kannaksella 9 p:nä kesäkuuta 1944. Painostus kasvoi myös Laatokan pohjoispuolella. Suomalaiset joukot lähtivät peräytymään kiireesti myös rintamalinjalta Syvärinjoki-Petroskoi. Karjalan heimon piti lähteä toisen kerran mierondorogal, eli tuntemattomalle evakkotielle.

Salmin pitäjästä evakuoitiin jälleen lähes 14 000 henkilöä, joista yli 600 henkilöä oli Käsnäselän kylästä.

Oik. Aleksei Ivaninpoika Marttisen (s. 19.2.1909 Käsnäselkä Salmi, kaatui 8.12.1939 Hangasvaara Korpiselkä) leski Julia Pekantytär Ruuskanen (s. 18.8.1913 Kitelä Impilahti, k. 17.7.1982 Muhos) sekä lapset Terttu, Pertti ja Martti kesällä 1941. Pertti Marttisen kotialbumi.