Toinen evakkoon lähtö

Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua kesäkuun alkupuolella 1944 suomalaiset joukot aloittivat perääntymisen kiireellä myös Petroskoista.

Käsnäselän väki koottiin kesäkuun lopussa evakuointia varten Käsnäsenjärven päähän, maantien varressa olevaan metsään. Karjanajajat lähtivät jo viikkoa aikaisemmin lehmäkarjan kanssa lähes kuukauden kestäneelle pitkälle taipaleelle. Ajajien joukko koostui nuorista neitosista ja pojista, sekä vanhoista naisista. Aika kului. Aurinko kiersi taivaan kupolin laelle alkaen laskeutua taivaanrantaan. Autoja ei vain kuulunut. Vihollishävittäjät pörräsivät ajoittain kylän yllä. Petroskoin suunnasta alkoi kuulua taistelun kumua, joka tuntui lähestyvän.

Suomalaiset joukot perääntyivät kiireellä länteen, kohti Kolatselkää. Väki tuli levottomaksi. Naiset voivottelivat. Sylivauvat itkivät vaistotessaan äitiensä hädän. Buaboit (mummot) siunailivat tehden ristinmerkkejä ja starikat (vanhat miehet) silmäilivät levottomina itään päin. Taistelun väsyttämiä hajanaisia sotilasosastoja ja kuormastoja kiiruhti kylän ohi länteen. Kuorma-autojen lavoilla kyyhötti taistelun väsyttämiä sotilaita. Miesten pölyiset ja risaiset asepuvut, sekä apaattiset kasvot kertoivat kovista taisteluista.

Evakkoväen hätä kasvoi. Jäämmekö taistelun jalkoihin. Lopulta linja-autot tulivat myöhään iltapäivällä tuntikausia myöhässä. Väki sulloutui autoihin. Naamioidut linjurit lähtivät jurraamaan länteen kohti Koirinojaa. Ilmavaaran takia autot jouduttiin ajamaan ajoittain metsän suojaan. Karjalaisten elinikäinen evakkomatka alkoi.

Väliaikainen sijoituspaikka

Käsnäselkäläisten väliaikainen sijoituspaikka oli Varkauden kauppalan kupeessa sijaitseva pieni pitäjä Kangaslampi, joka nykyisin kuuluu Varkauden kaupunkiin. Pitäjään oli sijoitettu myöskin osa muista Salmin rajapitäjän evakoista. Siirtokarjalaiset asuivat Kangaslammin pitäjässä puolitoista vuotta. Käsnäselän evakoista suurin osa siirtyi vuoden 1946 aikana Muhokselle, muutaman kymmenen henkilön jäädessä Kangaslammille. Lisäksi hyvin pieni joukko siirtyi muualle Suomeen.

Karjalaisten tulo Pohjois-Pohjanmaalle

Suomi hoiti ripeästi ja mallikkaasti karjalaisen siirtoväen sijoittamisen. Maassamme ei ollut suuria pakolaisleirejä, joita nykyisin on jossakin päin maailmaa. Evakoille järjestettiin asuinpaikat ja maatilat menetettyjen maiden tilalle sekä toimeentulomahdollisuus.

Oulun lääniin siirtyi vuosien 1945-1948 aikana n. 13 000 siirtokarjalaista. Siirtoväkeä muutti Ouluun ja sen ympäristökuntiin muutamia tuhansia. Eniten evakoita muutti työn perässä Muhokselle, jossa oli aloitettu Pyhäkosken voimalaitoksen rakentaminen. Vuosina 1946-1948 paikkakunnalle tuli siirtoväkeä Neuvostoliitolle menetettyjen pitäjien alueilta yhteensä n. 800 henkilöä, joista 600 henkilöä oli lähtöisin Salmin pitäjän Käsnäselän kylästä.

Evakot lepäävät kuormineen ja karjoineen niityllä tien vieressä Finlandia Kuva Oy, kuvaaja TK-Kivi, kesä 1944. Käsnäselän hautasaari, Kalmosaari 1930-1939, kuvaaja Uuno Peltoniemi ¹

Jatkosodan jälkeen jäivät rautaesiripun taakse karjalaisten kultaiset kotikonnut ja rakkaat rannat. Esirippu avautui vasta lähes viiden vuosikymmenen jälkeen. Pohjanmaan kalmistoissa lepäävät Karjalassa nuoruusajan eläneet sukupolvet, he eivät ehtineet käydä sodan jälkeen rakkailla synnyinseuduillaan. Nuoremmat sukupolvet ovat saaneet tehdä viimeisten vuosikymmenten aikana nostalgisia toiviomatkoja menetettyyn Karjalaan.