Kirjailija ja runoilija Salli Lund (o.s. Mäkelä, myöh. Hill) syntyi Muhoksella 12.12.1902 perämies Mäkelän perheessä yhdentenätoista lapsena. Perhe oli muuttanut Oulusta Onteron taloon Laitasaareen. Sallin vanhemmat olivat Matti Esanpoika Mäkelä (s. 9.1.1850 Utajärvi, k. 2.7.1929 Muhos, alk. Roininen) ja Kaisa Kristiina o.s. Sankilampi (s. 23.7.1860 Oulu, k. 25.10.1938 Muhos). Sallin kolmas aviomies oli Jukka Hill(i) joka oli syntynyt Polvijärvellä. Ks. myös Onteron kuvat.

Sallin haaveet lukemisen jatkosta oppikoululinjaa eivät toteutuneet varojen puutteessa. Opiskelu päättyi siis kansakouluun.

Vakituinen työ myyjättärenä osuusliike Arinan eri myymälöissä kotikaupungissa alkoi 1920. Salli avioitui juhannusaattona 24.6.1922 Hemmi Leppälän kanssa; aviosta syntyi tytär Salme Päivikki (s. 29.5.1924 Oulu, k. keuhkotautiin v. 1944 Turku). Avioliitto päättyi eroon ja 1927 Salli Lund matkusti monien muiden joukossa Suomesta Kanadaan, josta Neuvostoliittoon maailmanpulakauden vuonna 1932 yhdessä vaasalaissyntyisen miehensä Väinö Lundin ja muiden Kanadan ja Amerikan suomalaisten kanssa. Salli odotti esikoistaan, tytärtä (Raija), joka syntyi pian matkan jälkeen Petroskoissa. Poika (Reijo) syntyi maaliskuussa 1937. Samana vuonna Väinö vangittiin, mutta vapautettiin Sallin kirjoitettua Stalinille kirjeen. Tätä Neuvostoliittoon siirtymisen kautta ja elämän alkua uusissa oloissa kuvaa muistelmateos Taipaleita.

Neuvosto-Karjalassa Salli Lund työskenteli Petroskoissa sekatyöläisenä, apuhoitajana sairaalassa, oikolukijana Totuus-lehdessä sekä toimittajana kustannusliikkeessä. Sota-aikaan hän oli evakuoituna Uralilla, työskenteli kolhoosissa ja työläisenä paperikombinaatissa. Perheen isä kuoli sodassa saamaansa lavantautiin ja perhe joutui kulkemaan kerjuulla henkensä pitimiksi. Tytär Raija kuoli 10-vuotiaana aliravitsemukseen eli nälkään, samoin poika Reijo – Salli menetti koko perheensä. Sodan loputtua 1944 hän palasi Petroskoihin ja jatkoi työtään oikolukijana kirjapainossa. Myöhemmin hän siirtyi toimittajaksi Karjala-kustantamoon. Salli Lundia on luonnehdittu lyyrilliseksi ja herkkävireiseksi runoilijaksi. Hänet hyväksyttiin Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäseneksi vuonna 1970.

Runoilija kertoo

Jo kansakouluajoilta lähtien alkoi kirjallisuus ja varsinkin runo vetää puoleensa. Ei saanut rauhaa. Vaati yrittämään. Ja kirjoitinkin niitä, runoja nimittäin. Tietysti sellaisia kuin senikäinen tyttö voi kirjoittaa. Sudburyn kaupungissa toimivan Liberty-hallin seuranäyttämöllä luettiin runojani ja julkaistiin sikäläisen Vapaus-lehden palstoilla.

Neuvostoliittoon siirryttyään hänen työnsä jatkui uusien virikkeiden innostamana. Siihen aikaan oli muotia joukkolausuntarunot. Lund kirjoitti niitä silloisen kansantaiteen talon tilauksesta. Hänen runojaan lausuttiin ympäri Karjalaa paikallisten klubien ohjelmistossa ja esitettiin myös Petroskoin Triumf -teatterissa (”Kaikuja kankailta” – metsätöissä uurastavista naisista).

Vuodesta 1934 Salli Lund julkaisi runoja Leningradissa ilmestyneissä kirjallisuuslehdissä Neuvostonainen ja Rintama sekä petroskoilaisessa Punainen Karjala -lehdessä, jonka kirjallisuusosastoa johti runoilija Eemeli Virtanen.

Sitten seurasi pitkähkö tauko ja vasta sotavuosien jälkeen Salli Lund alkoi uudelleen julkaista runoja Totuus-lehdessä sekä Punalippu-albumissa. Niistä koostuu runoilijalle ominaisen tiukan valinnan tuloksena runokirja Soi lauluja Karjalan maa. Seuraava runoteos oli nimeltään Pihkan tuoksua.

Salli Lund kuoli Sortavalassa 77. ikävuodellaan raskaan ja pitkäaikaisen taudin murtamana 23.6.1979. ¹ Julkaisemme muutamia hänen runojaan blogissa.

Soi lauluja Karjalan maa (1950)
Pihkan tuoksua (1966)
Tuulien kannel (1971)
Taipaleita (1975)
Virta vierii (1979)
Ja niin tuli aamu… (1980)