Liisa Kärnän (o.s. Keränen, s. 2.1.1872 Kopsa 42) suvun alkuperäinen mieslinjan mukainen sukunimi on ollut Pädz. Tämä todennäköisesti saksalaisesta sotilaasta lähtenyt suku asettui Pohjois-Pohjanmaalle 1600-luvulla. Toinen teoria kertoo nimen olevan slaavilaisperäinen. ¹ Jokatapauksessa vierasperäinen sukunimi Pädz muuttui kirkkoherrojen merkinnöissä aluksi muotoon Petz, sittemmin muotoon Päts ja lopuksi muotoon Pähti.

Laitasaaren Kopsaan no 42 suku muutti vuonna 1833. Silloin talon nimenä oli Keränen, ja länsisuomalaisen perinteen mukaan Kempeleestä Muhokselle muuttanut Simo Simonpoika Pähti (Simuna, s. 28.8.1790 Kempele) vaihtoi sukunimensä Keräseksi. Tämä sukunimi säilyi suvulla siitä huolimatta, että Simo Pähti parisen vuotta ennen kuolemaansa n. vuonna 1860 palautti talon nimeksi sen vanhan nimen Kopsa. Suvun nimi ei kuitenkaan vaihtunut.

Simo Pähti (Keränen) oli kehityskelpoinen maanviljelijä. Hän sai nimittäin palkinnon hyvästä perunanviljelystä, johon Kopsan etelään viettävät hietapitoiset maat olivat erityisen sopivia. Hänellä oli kaksi perillistä, Simo ja Juho (Janne). Veljekset olivat siinä suhteessa harvinaisia, että he, perheelliset miehet pitivät yhteistä taloutta vanhemman, Simon, kuolemaan saakka 1896. Yhdessä he myös kartuttivat maaomaisuuttaan niin, että heillä oli Muhoksen Laitasaaressa kaikkiaan neljä maatilaa, pinta-ala noin 2500 hehtaaria. Tilaan kuuluivat Kopsan 42 lisäksi Lumiainen no 64, Hämälä no 4 ja Ketola no 27. Suvun taloudellisen menestyksen perustana pidettiin perunanviljelystä, johon Keräset erikoistuivat.

Pesän maaomaisuudesta Liisa Kärnälle (o.s. Keränen) ja tämän miehelle Juho Jaakonpoika Kärnälle jäi 2/3 eli noin 1500 hehtaaria. Kopsan talouskeskuksesta hoidettiin Kopsan, Lumiaisen ja Hämälän peltoja. Tilakokonaisuuden seitsemästä peltolohkoista neljä sijaitsi Oulujoen eteläpuolella, mikä vaikeutti maanviljelystä, koska teitä eikä siltoja ollut. Tämän johdosta kaikki työkoneet piti uittaa lautalla yli Oulujoen lohkolta toiselle. 1/3 pesän maaomaisuudesta muodostettiin Ketolan tila, jossa vielä nykyäänkin asuu Kopsasta alunperin lähtöisin olevia Keräsiä.

Liisa Keränen kävi nuorena Oulun käsityökoulun. Käsityö oli hänen harrastuksenaan myös myöhemmin. Hän otti osaa paikkakunnan yhdistyselämään, oli kunnanvaltuuston jäsen ja toimi Marttayhdistyksessä myös piiritasolla. Hän arvosti talonpoikaista taustaansa. Jos joku puhutteli häntä rouvaksi, korjasi Liisa Kärnä sen emännäksi.

Kerästen suku arvosti sivistystä ja koulutusta. Niinpä Liisa Kärnän veli luki lakia ja suoritti korkeakoulututkinnon oikeustieteissä. Tämä oli 1800-luvun sääty-yhteiskunnassa erittäin poikkeuksellista talonpoikaisperheessä. Edellä mainittu Liisa Keräsen veli toimi Muonion nimismiehenä, missä hän myös kuoli keuhkotautiin. Suvun perinteen mukaisesti myös yksi Liisa Kärnän lapsista, nuorin poika Mauno (s. 1905) lähetettiin Ouluun kouluun ja myöhemmin Helsinkiin Teknilliseen korkeakouluun, jossa hän suoritti maanviljelystekniikan diplomi-insinöörin tutkinnon 1930-luvun alussa. Mauno Kärnä toimi uransa valtion virkamiehenä siirtyen eläkkeelle Oulun vesipiirin johtajan (nykyään ELY-keskuksen ympäristöalueen johtajan) tehtävästä 1972.

1900-luvun alussa Kopsan tilan peltojen jakautuminen kahdelle puolelle Oulujokea vaikeutti tilan kehittämistä. Tämän johdosta vuonna 1916 Liisa ja Juho Kärnä myivät Kopsan ja ostivat Muhoksen Muhoskylästä Ison-Anttilan, missä pellot sijaitsivat talon välittömässä läheisyydessä. Nykyään nämä pellot tunnetaan Muhoksella Anttilan ja Kärnän alueina.

– Veikko Kärnä, isänsä Mauno Kärnän tekstistä