Kotimaisten kielten keskuksen nauhoitearkistossa ¹ on Kangasollin isäntäpariskunnan Iikka (s. 1848, ent. Karppinen) ja Anna Beatan nuorimmaisen, Tildan, haastattelu esimerkkinä Muhoksen murteesta. Haastattelussa Tilda muistelee elämäänsä nuorena Kangasollilla.

Hän kertoo, kuinka kaksi velimiestä (Jussi ja Iikka) kävivät tienaamassa rahaa Amerikassa asti ja saivat sitten ostaa talot itselleen. Kangasollille tulivat Kaiku– ja Louhi-lehdet, kun hän oli pikkutyttö. Kesäiset kirkkokäynnit hevoskärryillä äitin ja isän kanssa ovat jääneet elävinä mieleen samoin kuin se, että kotona Raamattua luettiin ahkerasti ja äiti luki paljon postillaa.

Tilda kertoo myös, miten he Kangasollilta näkivät ensimmäisen auton maantiellä huristelemassa ”veli huuti kun me äitin kanssa olimma, nyt päättömällä ajetaan”. He menivät katsomaan ja kerkesivät näkemään tämän ihmeen. Isännät olivat kylällä ensin äkäisiä autojen tulosta, koska hevoset pelkäsivät niitä; menivät metsään ja särkivät kärryjä.

Ruoka-asioistakin oli haastattelussa puhetta. Pyhäaamuisin syötiin viiliä, maito viilitettiin aina hyväksi pestyissä, pyöreissä, puisissa pytyissä. Kalaa syötiin paljon, keitettiin ja paistettiin – joesta kun vielä tuolloin saatiin runsaasti lohta ja siikaa. Jokisiikaa suolattiin talveksikin. Talkkuna oli mieluista, se tehtiin omasta ohrasta. Jyvät keitettiin, kuivattiin uunissa, jauhatettiin myllyssä ja sitten tehtiin puuro veteen, voisilmän kanssa syötynä se oli hyvää.

Tilda kertoo, miten torpista naiset hankkivat lisäelatusta kiskomalla parkkia pajusta. Parkki kuivattiin ja myytiin Ouluun. Pajunparkista maksettiin aika paljon. Ja kävipä joku torpan emäntä kävellen päivässä kaupungissa Viskaalinmäeltä asti – ”Ihmiset kesti enempi” Tilda totesi.

Jos joku loukkasi itseään, muuan kiertokoulun opettaja osasi hyvin hoitaa ja apteekkari kirkolla oli etevä, melkein kuin lääkäri. Hevoset isä ruukasi hoitaa itse.

Lue lisää Kangasollin talosta täältä.