Vuosikymmenten odotusten jälkeen alkoi Laukan sillan rakentaminen, mikä kosketti myös meitä lähellä asuvia. Ensimmäinen työ oli saada joen jää niin kantavaksi, että se kestäisi raskaan kaluston liikkumisen.

Sillan kannatinpilarit piti saada rakennettua tasaisin välimatkoin joen pohjaan, jota piti ruopata pohjakallioon asti. Kiviset maamassat ajettiin meidän rantaan tavallisilla maataloustraktoreilla. Siinä savotassa oli meidänkin Ferguson kippikärryvarustein mukana. Seppo ajoi päivävuoroa ja minä yöllä.

Kun kiviset maat saatiin ajettua, tuli Oulaisista kirvesmiesporukka, neljä miestä tekemään pilareille valumuotteja. Me vuokrasimme heille yläkerrassa olevan huoneen ja laitoimme aterian kaksi kertaa päivässä. Siivouksesta kuitenkin huolehti rakennuttajan palkkaama siivooja Hanna Lohela (Siltalasta no 23), jolla oli työmaalla muitakin tehtäviä. Sillan rakentaminen oli kaiken kaikkiaan aikamme suuri taidonnäyte. Kaikki kävi kuin elokuvissa, missään ei epäonnistuttu.

Puhuttelin erästäkin kasvinkumppania, kysyin häneltä, että oletko sinä pitkään näissä hommissa ollut. Niin hän sanoi jonkin aikaa sitten tulleensa Irakista, jossa oli tällaisia siltoja tekemässä. Laukan sillan rakentaminen oli ajoitettu samaan aikaan valmistuvaksi kuin Oulu-Kajaani Valtatie no 22 ja pohjoispuolen ja Laukka-Ylikiiminki tien perusparannus.

Sillan käyttöönotto ja vihkiminen tapahtui syksyllä 1969.

– Taisto Ranta (Ranta-Keränen no 23)

P.S. Lue myös artikkeli Laukan sillan rakentaminen.