Löytyipä papereiden seasta lääkinnällisiäkin ohjeita ruusun hoitoon. Oletan että tekstin on kirjoittanut joku, joka ei ole hallinnut täysin suomen kieltä – eli onko peräti ollut oikea lääkäri?
Lääke rusua vastan:
Hiero kipiät paikat kaksi eli kolme kertaa päivässä lääkelä. Osvita että nautita läkee alottele otta sisälle yxi ruoka lusikka sekoitettu lämpimällä vedellä elikä the vedellä joka aamu tima ennen syötyä ejnettä. Ja lisätään aina kahden lusikaan joss vatta wastan otta. Lääke rusua vastaan pitää aina otta sisälle vedellä sevottettu ja lämmintä kuin voipi juoda.
Silloin kuin Lääke nautitaan niin waaditaan että vattaa pitä olla sisältä pehmiä ettää tarpet ovat usiammasti kuin tavallisesti.
Elias Lönnrotin kirjoittama Suomalaisen talonpojan kotilääkäri -niminen kirja ilmestyi 1.4.1838 Kajaanissa. Kirjasta otettiin uudistettu painos 3.2.1856. Siinä kerrotaan monipuolisesti eri tautien ja sairauksien hoidosta. Mm. mahataudista:
Watsuri, wetelä, ulkotauti, hiwennys, watsatauti, kuratti, ripakka, ruikka. Näillä kohtauksilla luonto usein puhdistaa ja wapauttaa ruumiin kowemmista taudeista. Ei niitä sentähden pidä tukkiwilla eli turwottawilla aineilla kesken seisahuttaa, waan ainoasti liewittää wetelillä, näljäisillä ryyniliemillä ja lämpimilä watsan peitteillä eli hauteilla, taikka sidotaan palowiinaan kastettua, pippurajauhoilla siroteltua paksua paperia watsalle. Jos kieli on liittainen, niin otetaan ensinnä oksetinta, sitte oksetinta, sitte ulostus=ainetta ja lopulla samanlaisia wahwistuttawia teewesiä, kun rewäisintaudissaki. Jos oksettaminen itsestänsä waivaa watsuria, kuin lapsille toisinaan tapahtuu, niin on tauti waarallinen ja lääkärille ilmoitettawa.
Tawallisimmista lääkkeistä ja parannuskeinoista:
Ne tässä kirjassa mainitut lääkkeet owat enimmäksi osaksi sitä laatua, että saadaan ja tawataan mailaki, ja usiampia niistä taitaa, ken tahtoo, itse kerätä ja walmistaa, esimerk. kaswien juuria, kuoria, warsia, kukkia, marjoja ja siemeniä. Niistä on kuitenkin seuraawa waarin otettawa.
Juuret pitää koota taikka syksyllä myöhään, kuin lehdet jo owat warisneet ja warsi kuihtunut, taikka warhain kewäillä ennen lehtien puhkeamista; muina aikoina niissä ei ole täyttä woimaa.
Kuori=aineet otetaan kewäillä ennen kaswin lehdittymistä, warret ja lehdet wähä ennen kukkimista, kukat ja kukkapäät juuri kukkimisen alulla taikka niinpian kuin owat puhjenneet, marjat ja siemenet walmiiksi jouduttuansa, männyn kerkät ja kangasjäkälät warhain kewäillä, koison warwat waikka jo talwellaki.
Niitä ei pidä sitte päiwänpaisteessa kuiwata, waan tuulen käywässä, katwisessa eli warjoisessa paikassa, ja ennen kuiwamaan panemista pitää juuret pestä puhtaiksi ja paksummat niistä halkaista. Kukkia, lehtiä, warsia ja marjoja ei milloinkaan pidä sade=ilmalla kerätä.