Kirkkovakka
Molemmat vakat on Muhoksen kotiseutumuseolle lahjoittanut Castrènin perikunta (Laitasaari, Hämälä – Rajala)
Pyöreä kannellinen rasia, yhdestä puusta taivutettu ja rottingilla sidottu. Maalattu vaaleanpunaruskeaksi, kannessa kukkakuvioita mustalla, ruskealla ja valkealla.
31x58x16cm, kansi 32x34x11cm
Soikea, kapea kannellinen vakka. Kannessa metallinen kantoripa ja hakaset sulkemista varten. Vakka maalattu punaruskeaksi, kansi laidoilta punaruskea, päältä tummanvihreä ja kukkakoristeltu.
20x44x14cm, kansi 46x22x8cm
Vakka on Toivo Vuorelan Kansanperinteen sanakirjan määritelmän mukaan ”kannellinen tai kanneton säilytysastia, jonka laidat eli keri on taivutettu ohueksi höylätystä haapalaudasta.” Itä-Suomessa vakka on voinut tarkoittaa myös pärekoria tai vasua. Vakkoja käytettiin usein elintarvikkeitten säilytykseen ja sana onkin tarkoittanut myös suuruudeltaan vaihtelevaa viljamittaa. Puulevystä taivutetun vakan sauma ja pohjan kiinnitys tehtiin ohuella taipuisalla puunauhalla ompelemalla tai niittaamalla.
Sanotaan, että vakka kantensa valitsee. Kansi tehtiinkin käyttämällä itse vakkaa mallina. Kansi sopi siis erilleen joutuneenakin vain yhteen vakkaan.
Vakkatekniikka lienee tunnettu jo esihistoriallisena aikana. Jo 1300-luvun asiakirjoissa tunnetaan nimitys Vakka-Suomi. Nimi tarkoittaa Varsinais-Suomen pohjoisosan aluetta, jossa vakkoja valmistettiin suuria määriä ja vietiin aina Saksaan saakka.
Kirkkovakassa säilytettiin ja kuljetettiin talon naisväen kirkkovaatteet: silkkihuivit, kirkkoröijyt ja parhaat jalkineet, jotka puettiin päälle vasta kirkonmäelle mentäessä, kirkkoaitassa tai tutussa talossa, johon vakat jätettiin kirkonmenojen ajaksi. Kirkkovakat kuuluivat emäntien arvokkaimpiin esineisiin, perukirjoissa ne luokiteltiin arvoesineiksi. 1
Muhoksen kotiseutuyhdistys ry on luvannut julkaista museon esineiden luokittelutietokannasta valokuvia, jotka liittyvät Laitasaaren esineisiin. Tällaisia valokuvia on tietokannassa yhteensä 68 kpl.