Vappu Räätärin puhe koulun 130-vuotisjuhlassa lauantaina 13.10.2018

Tämä talo ei kouluna ole minulle tuttu. Kuitenkin historian havinaa liittyy tähän rakennukseen. Äitini Maria Rahko on ollut muutaman vuoden 1945 syksystä lähtien opettaja Kirsti Ala-Kojolan viransijaisena hänen sairaslomansa aikaan. Isäni Janne Rahko taas on asiakirjojen mukaan valittu 13.1.1947 poikien käsityön ohjaajaksi ja palkaksi hänelle oli vahvistettu 75 mk työkuukaudelta! Siskoni on ollut tämän koulurakennuksen oppilas, joten minä ainoana meidän perheestä en ole tätä koulua käynyt.

Aloitin oman koulu-urani vuonna 1954 uudella, hienolla, Hotinmäelle rakennetulla koululla. Silloin oli opettajani Ellen Juola. Anja Anttila toimi 3-4 luokalla ja johtaja oli Niilo Väätäinen tai Lauri Akkanen. Mennessäni 5. luokalle oli opettajana Antero Alikoski ja opettaja Juolan pestin alaluokilla oli saanut Alli Karppinen. Katri Ahvenlampi toimi keittäjä-talonmies-vahtimestarina koululla.

Kylälle tullut Alikoski oli armoitettu pesäpallomies. Laitasaaren Vedon miesten pesisjoukkue olikin niihin aikoihin timmikunnossa. Musiikki oli toinen Alikosken rakas harrastus. Hän pisti pystyyn jossain vaiheessa orkesterin, jossa soittivat opettajien ja vahtimestarin jälkikasvu.

Uuden koulun vihkiäisiä vietettiin Kalevalan päivänä 1955. Rovasti Heikinheimo oli itse oikeutettuna seurakunnan edustajana paikalla. Varmasti juhlassa oli myös opetuspuolen ylintä johtoa läänistä juhlapuheineen, muttei 7-vuotiaan mieleen ole ne nimet jääneet. Oppilaat esittivät Kalevala-aiheista ohjelmaa ja Ritva Huusko ¹ lauloi opettaja Juolan säestämänä. Lopuksi juotiin hyvät juhlakahvit.

Tieni erosi Laitasaaren koulusta vuonna 1960. Kuitenkin seurailin koulun vaiheita mm. kun 5-6 luokat siirrettiin Korivaaralle. Koulu oli siis välillä 2-opettajainen. Aika ajoin lakkauttamisuhka leijui koulun yllä, mutta onneksi asiat ovat nyt hyvin ja nuo ajat ovat muisto vain.

Tulin Torniosta takaisin rakkaaseen kotikylääni ja tähän kouluun vuonna 1990. Sain tehdä työtä entisen opettajani Antero Alikosken kanssa muutaman vuoden ennen hänen eläkkeelle siirtymistään. Sainpa sanottua hänelle senkin mikä mieltäni oli painanut: Piirustustunnilla hän oli antanut meille oppilaille tehtäväksi prinsessan piirtämisen. Mielestäni violettipukuinen prinsessani oli hieno, mutta totuus paljastui kun ope Alikoski seisoi vinosti selkäni takana ja tuumi hiljaisella äänellä: ”Voi kamala, pelottas jos vastaan tulisi.”

Anteron saappaisiin yläluokkaan astui Jorma Aho. Samoihin aikoihin saimme joukkoomme Raili Söderström-Laakkosen ja Lea Karhula-Valtanen piti huolen, ettei kilot päässeet karisemaan. Aulikki Karppinen oli ainakin minun 20 rehtorivuoteni ajan korvaamaton ihminen joukossamme. Häneltä kun kysyit missä jokin hukassa oleva esine tai asia on, niin johan löytyi.

Kun Suomessa aloitettiin esikoulu, nämä kuusivuotiaat olivat 4 tuntia päivässä 1-2 luokan mukana. Sain melkein heti esikoulun alettua luokkaani koulunkäyntiavustajan. Järjestimme hänen kanssaan työnjaon niin, että matematiikan- ja äidinkielen tunneilla eskarilaiset olivat leikkimässä joko ulkona tai jumppasalissa. Pitihän esikoulun olla leikinomaista.

Mutta sitten koitti vuosi 2000 ja saimme ihan oman esikoulun opettajan Outi Kukkosen. Tämä koulun aikuisporukka tuli minulle niin läheiseksi ja rakkaaksi, että kesälomaltakin toivoi pian pääsevänsä takaisin kouluun. Eikä yhtenäkään aamuna tuntunut ikävältä lähteä töihin. Lea-keittäjä lähti Huovilaan samaan hommaan ja oman kylän tyttö Riitta Tihinen otti hänen paikkansa. Jimmy Nguyen on ollut myös pitkään koulun työntekijä. Vuonna 2007 hän tuli harjoittelemaan meille, ja kun hän 2008 valmistui, sai hän paikan meidän koululta.

Joitakin kertoja perusporukkamme on hajonnut. Raili oli vauvalomilla Ellin, Simon ja Siirin syntyessä. Samoin Outi sai Ellan ja Alman. Jorma puolestaan karisti Suomen pölyt jaloistaan ja toimi YK-tehtävissä Lähi-Idässä. ²

Koulutyön ohessa keräsimme varoja leirikouluja ja lasketteluretkiä varten. Disko perjantai-iltaisin muutaman viikon välein, kioskitoiminta, vessa- ja talouspaperimyynti sekä arpajaiset äitien- ja isäinpäivän alla. Niin saatiin kerätyksi rahaa sen verran, ettei vanhempien kukkarolla tarvinnut lähtövaiheessa käydä.

Laskettelupaikkoja olivat yleensä vuoroin Paljakka ja Ukkohalla. Kerran taidettiin käydä Kivesvaaralla ja Vuokatissa. Leirikouluissa kävimme minun aikanani ainakin Syötteellä, Ähtärissä pari kertaa, Posion Lapiosalmessa, Kuhmossa Rytin metsäkämpällä ja Tampere- Kuopio-Rauhalahti-linjalla. Leirikoulut olivat 3 vuoden välein, joten alakoulun aikana lapset pääsivät leirikouluun kahdesti. Lie sama käytäntö nytkin. Laskettelemassa käytiin keväisin.

Rahan keruuseen ja paperin myyntiin mahtuu näin jälkeenpäin ajatellen surkuhupaisia kommelluksia. Oli taas rekallinen paperia tilattu ja vanhemmille ilmoitettu aamu ja kellonaika. Piha oli täynnä kotiväen autoja valmiina lastaamaan paperit, kun minun puhelin soi. Kuski siellä soittaa: ”Niin missä täällä Rovaniemellä on se Laitasaaren koulu?” Rekka oli aamuyöstä lähtenyt Jyväskylästä ja paahtanut meidän ohi Roihin. Silloin ei naurattanut. Mutta vanhemmat ovat ihania. Tulivat kiltisti seuraavana aamuna hakemaan paperinsa. Sen jälkeen tilauksien yhteydessä muistettiin mainita osoite Rova Muhoksella.

Laitasaaren koulu on myös vihreän lipun arvoinen koulu. Se kuuluu 35.000 koulun, päiväkodin tai ammatillisen oppilaitoksen joukkoon maailmassa ja Suomessa Vihreä lippu-opinahjoja on yli 300. Tämän kansainvälisen ympäristökasvatusohjelman tavoitteena on ohjata lapset ja nuoret ajattelemaan omassa elämässään kestävää kehitystä ja yleensä maapallomme tilaa.

1. päivä syyskuuta 1954 aloitin ekaluokkalaisena Laitasaaren upouudessa koulussa. Ympyrä sulkeutui kauniisti 1.9.2011 jäädessäni samalta koululta eläkkeelle. Voipa melkein sanoa että olen paljasjalkainen Laitasaarenkoululainen. ^{3 4 5 6}

Kiitos näistä vuosista kaikille!