Mielenkiintoinen teksti poimittu Raimo Rannan kommentista – siirretty artikkeliksi, Besolduksesta tietoja myös Ritva Nygreniltä

Hallintokäytäntö muuttui Oulujokivarressa kuten muuallakin maassa 1600-luvun puolivälissä – syntyi Oulun vapaaherrakunta.

Kuningatar Kristiina palkitsi aatelisia läänityksillä. Kenraalikuvernööri Erik Gyllenstierna sai diplomaattisista ansioista vuonna 1651 Oulun pitäjän 111 manttaalista 78 manttaalia ja vuonna 1657 22 manttaalia hänen perilliselleen Konrad Gyllenstiernalle. Loput 11 manttaalia säilyi kruunun suorassa alaisuudessa sekä muutamilla pikkuläänitysten haltijoilla. Kruunu verotti henkirahalla vapaaherrakuntaa, mutta suurimman osan veroista kantoi hyväkseen vapaaherra. Seudun asukkaiden verorasitusta se ei kuitenkaan lisännyt. Vapaaherrakunnalla oli omat käräjät. Käräjäkäytäntö ja lait eivät poikenneet kruunun käräjistä.

Nimismies oli Oulun pitäjässä kruunulla sekä vapaaherralla. Sotaväenotot olivat edelleen kruunun hallussa. Oulun vapaaherrakunnan johtava virkamies oli vouti Johan Matsson Lybeck vuosina 1653-66 ja Anders Pehrsson vuosina 1667-71. Vuodesta 1671 lähtien otti tehtävän vastaan hopmannina (hauptmann, hoppmanni = vouti, nimismies, päällikkö) Vitus Casparus Besoldus. Hän oli Viipurin saksalaisia.

Vuoden 1670 tienoilla Gyllenstierna osti Laitasaaren kylästä Hämälän ½ manttaalin ja Kekkolan ½ manttaalin tilat viljelystiloiksi eli ns. latokartanoiksi. Hän rakennutti sinne tuvan ja kamarin käsittävän asunnon Besoldukselle, joka asui tilalla vuoteen 1675. Besoldus ilmoitti Oulun pitäjän syyskäräjillä 6.-8.9.1675 omistavansa seuraavat perintötilat Oulun pitäjässä: Antti Kekkosen 1/2 manttaalin, Antti Hämäläisen 1/2 manttaalin, Sihveri Hämäläisen 1/2 manttaalin ja Simo Kestin 1/3 manttaalin tilat. ¹

Besolduksen ja Perttu Perttusen käräjöinnistä on Raimo kirjoittanut täällä.

Konrad Gyllenstiernan käskystä Besoldus rakennutti vesisahan Sanginjokeen vuonna 1673 Elias Pernun jauhomyllyn paikalle. Pahoin velkaantuneena Besoldus muutti kaupunkiin, opettaen siellä saksan- ja ruotsinkielen opetusta porvarien lapsille. Oulusta hänen mainitaan muuttaneen Kajaaniin vuonna 1679. ^{2 3}

Konrad Gyllenstierna hankki omistukseensa Laanilan tilan ja kaksi muuta tilaa Oulujoen pohjoispuolelta läheltä kaupunkia. Tilat muodostivat yhdessä ns. säterikartanon läänitystensä hallintokeskukseksi. Talonpoikien päivätöinä rakennutettiin vuosina 1667-70 moniaita rakennuksia.

Talvikäräjät pidettiin vuonna 1671 uudessa ”Laanilan herrakartanossa”. Laanilan säterikartanon ja Laitasaaren latokartanon perustaminen saattoivat olla alkua suunnitelmalle, jossa talonpoikien päivätöiden tuella oli tarkoitus ryhtyä harjoittamaan maataloutta ja näin tehostaa vapaaherrakunnan taloutta.

Tiettävästi valtaneuvos Kondrad Gyllenstierna kävi katsastamassa Oulun vapaaherrakuntaansa vuonna 1666. Gyllenstiernan suvun valtakautta kesti vuoteen 1675, tuolloin vapaaherrakunnat purettiin.

Gyllenstiernan aatelissuvusta

Vitus Casparus Besoldus

Oulun kaupungissa virallisten koulumiesten ohella oli 1600-luvulla henkilöitä, jotka eri kaupungeissa oleskellen yksityisopetusta antaen saavuttivat toimeentulonsa. Oulussakin koetti ainakin yksi sellainen onneansa. Hänen juhlallinen nimensä oli ”päällysmies” (hauptman) Vitus Casparus Besoldus – maankiertäjä, joka oli oleskellut Viipurissa. Sieltä hän ilmaantui Ouluun vuonna 1678 ja pyysi maistraatilta oikeutta asua kaupungissa ja opettaa lapsia ”kirjallisissa taidoissa sekä ruotsin- ja saksankielessä”.

Oululaiset ihastuivat tästä tulijasta ikihyväksi, maistraatti

”…soi mielellään hänen viihtyä ja asua keskuudessaan, tunnusti ja otti hänet ruotsalaiseksi ja saksalaiseksi kielimestariksi, ja tulee hänen olla vapaa kaikesta kaupungin verosta ja rasituksesta, koska hän muuallakin on hyvin sekä kiitettävästi käyttäytynyt ja mieluisia palveluksia tehnyt, mikä varsin näkyy siitä kiitettävästä todistuksesta, jonka Viipurin maistraatti on hänelle antanut.”

Ainoaksi ehdoksi Besolduksen toiminnalle kaupungissa määrättiin, ettei hänestä saa olla haittaa kaupungin koululle.

Kaikki näytti siten aluksi sangen lupaavalta. Mutta pian saivat kaupungin viranomaiset uuden kielimestarin menettelystä harmillista päänvaivaa. Tullinhoitaja Taneli Henrikinpojan vaatimuksesta kaupungin kämnerioikeus tuomitsi Besolduksen maksamaan 89 vaskitaalerin 8 äyrin velan, mutta Besoldus lähti maistraatilta lupaa saamatta kaupungista tiehensä, kuljettaen mukanaan kaiken omaisuutensakin, paitsi joitakuita huonekaluja. Ne otettiin takavarikkoon, kunnes Besoldus suorittaisi velkansa.

Samantapaisia velkomisjuttuja ilmaantui muitakin. Besoldus oli menossa naimisiin Kajaaninlinnan päällikön Samuel Longin tyttären kanssa, mutta ei ollut suorittanut äidinperintöä aikaisemmasta avioliitosta syntyneille lapsilleen, joista mainitaan Johan Besoldus -niminen. Oulun maistraatti pyysi Paltamon kirkkoherraa estämään tämän avioliiton, siksikuin Besoldus on suorittanut lapsilleen maksettavansa.

Besoldus näyttää jälleen palanneen kaupunkiin, sillä maistraatti kielsi, kun ilmaantui yhä uusia velkojia, häntä 40 hopeamarkan sakon uhalla lähtemästä kaupungista ja laivuri Gabriel Grootia samaan aikaan sakon uhalla ottamasta häntä laivaansa, kunnes hän on velkojansa tyydyttänyt. Myöskin ryhtyi Besoldus kaupungissa harjoittamaan jonkunlaista yksityistä asioimistointa, kirjoitellen kaupunkilaisille todistuksia, joita esitettiin raastuvanoikeudelle. Maistraatti antoi hänelle nuhteet siitä, että hän ”valaa tekemättä hiljakkoin kaupunkiin tulleena rupeaa prokuraattoriksi pormestarin ja raatin luvatta ja suostumuksetta”.

Besoldus näkyy Oulussa ollessaan hoitaneen myöskin vapaaherra Konrad Gyllenstiernan taloja. Toista vuotta kaupungissa oltuaan tämä seikkailija lähti toisille markkinoille. Vuonna 1685 hän mainitaan tullinhoitajana Kajaanissa. Siellä hän nähtävästi kuolikin vuonna 1683.  ⁴