Laukan silta on neliaukkoinen teräskannattajien varassa oleva betonilaattasilta. Sen rakentaminen aloitettiin joulukuussa 1967. Siihen asti oli liikenne Oulujoen yli Laukan kohdalla tapahtunut lossilla.
Sillan kokonaispituus on 230,2 metriä ja ajoradan leveys 8,5 metriä. Laukan silta oli rakentamisaikanaan TVH:n Oulun piirin suurin silta.
Oululainen Betra Oy urakoi ensimmäisessä vaiheessa virtapilarien ja maatukien rakentamisen kevättalvella 1968. Alunperin oli tarkoitus, että teräskannattajien rakentaminenkin tehdään saman vuoden kesällä ja että silta valmistuisi vuoden 1968 loppuun mennessä, mutta Suomen markan devalvaatio sotki suunnitelmat.
Devalvaation johdosta jouduttiin teräsrakennetöiden urakkatarjouskilpailu uusimaan, kun ulkomaisen teräksen hinta muuttui. Työn suoritti lopulta Wärtsilä Oy marraskuusta 1968 alkaen ja teräskannattimet saatiin valmiiksi helmikuun lopulla 1969.
Seuraavaksi tehtiin teräsbetoninen kansilaatta – urakoitsijana Perusyhtymä Oy. Työ valmistui 30.7.1969 ja sen jälkeen TVL päällysti sillan asfaltilla. Elokuussa maalattiin sillan teräsosat.
Työmaapäällikkö Kauko Kanerva kertoi Tervareitti -lehdessä, että sillan virallinen vihkiminen ja liikenteelle avaaminen on 15.9.1969. Sillan rakentaminen oli tarjonnut huomattavan paljon työtilaisuuksia paikkakuntalaisille, joskin teräsrakennetöiden aikana Helsingissä valmistettuja osia koottaessa oli turvauduttava lähinnä muualta saatuun ammattityövoimaan. Liikenne Laukan lossilla on ollut melko hiljaista, mutta se vilkastuu sillan valmistuttua.
Siltatyöhön liittyi myös Laitasaaren-Ylikiimingin tien perusparannustyöt noin kahden kilometrin matkalta. 1
Muistatko kun silta valmistui? Oliko se iso tapahtuma kylällä? Muita muistoja sillasta tai lossista? Lue Pipan artikkeli Laukan lossista täältä.
- Tervareitti, kaksi lehteä kesällä 1969 (tarkemmat päiväykset unohtui laittaa ylös) ↩
4 vastausta artikkeliin “Laukan sillan rakentaminen”
Silloin kun silta valmistui, olin Oulussa koulussa. Iltapäivällä oli Suomen liput salossa mutta seremonia oli ohi. Pari valokuvaakin löytyy siitä. kesätöissä olin 2 kesänä
sillan tulotietyömailla. Ylösottajana kuormille, väliin liikenteenohjaajana. Lapiohommissakin Kolikkoinmäellä
heiteltiin ruokamultaa rinteeseen. Sen muistan myös kun oli elokuu 1968 ja Tsekkoslovakian kriisi, miehet puhelivat
että Kajaanin kalliovarastoissa kootaan aseita ja valmistaudutaan sotaan. Ensimmäisen kerran menin
sillasta yli tiekarhun kyydissä eräänä iltana töiden päätyttyä eikä sillassa ollut vielä kaiteita.
Muistelen että olimme polkupyörillä Laitasaaren koululta sillan vihkijäisissä -69 Antero Alikosken johdolla. Eli silloinen ”iltapäivämarssi”. Koululaisia oli ehkä myös joen pohjoispuolen kouluilta? Nauha oli sillan poikki ja se leikattiin saksilla ja siinä oli paljon väkeä molemmilla puolilla. Mielestäni nauha oli kuitenkin eteläpuolella ja pyörät jätettiin silloisen kaupan lähelle josta käveltiin sillalle tien reunaa joka oli tasaista uutta asfalttia.
Täytyy sanoa, että tuo lossiaika oli eri romanttista!!
Nyt valtavat rekat ja muut vehkeet heiluttavat taloa niin, että sahanpurut varisee katosta ja uuniluukut kolisee !!
Tulee vaan mieleen, että kestääkö tuo silta kaiken sen painon, mitä siitä kulkee?
Mutta elämänmeno on nyt erilaista.
Juhlava on on ollut avajaistilaisuus ja opettaja Alikoski on arvostanut kylän tapahtumaa vieden oppilaansa sinne.
Mukava on sillalta katsella ilta-auringonlaskua ja vaikkapa tervasoutukilpailua…
Tätini mies oli varastonhoitaja urakoitsijalla tuolloin ja häneltä kuulin yksityiskohtia sillan rakentamisesta, silloin olin Oulun Yliopistossa ja asuin alivuokralaisena po. varastomiehen kodissa. Oli niin hektistä aikaa, etten nyt paljoa muista, Kaisa, tyttäremme syntyi juuri v. 1968. Lossia käytin monet vuodet yhteiskouluun mennessäni.