Kunne valivo vualimaisen valmistauhut?
Onnakko valivo vualimaisen vaimaloih
maih valmistauhut tai vallan asetteleheut? 1
Tuollaisella itkuvirrellä saatettiin ”Ruotsi miehet” eli vienalaiset laukkukauppiaat matkaan perheistään. Vienankarjalaiset juuret omaavia asuu yllättävän paljon Laitasaaressa – usea esi-isistämme on kuullut äideiltään ja vaimoiltaan tämänkaltaisen itkuvirren.
Moni vienalainen tuli 1920-luvulla vallankumouksen aikaan Suomeen – ensin Ouluun ja sieltä sitten lähikyliin. Olen aiemmin kirjoittanutkin sivustolle artikkelin otsikolla Karjalaisista – Karjalaisuudesta
Osa palasi amnestian aikana takaisin – osa jäi. Luultavasti paikat olivat vienalaisille entuudestaan jo tuttuja, sillä laukkukauppiaat kävivät myös Laitasaaressakin. Laukkukauppaa harjoitettiin jo tänne asetuttua – vielä vuonna 1958 Antti Ruottinen (s. 15.7.1905) kävi laukkukauppaa Laitasaaresta käsin.
Pistojärven Hämeenkylässä syntyneet Roope Ruottinen (s. 7.6.1901) sekä veljensä Antti asettuivat asumaan 1930-luvulla Kaupista lohkottuun Peltolaan. He olivat alunperin nimiltään Roman ja Andrej Lesonen – vienalaisittain Romana ja Oleksei.
Pistojärven Suvannonkylästä puolestaan oli kotoisin laukkukauppiaana toiminut Aleksei Iikanpoika Rotonen (s. 1884, alkuaan Aleksej Ignatanpoika Rodionov) ja hän osti aikoinaan Yli-Kaupin. Aleksin eli vienalaisittain Oleksein vaimo Olga perusti tänne ompelimon, joka tarjosi töitä kotoaan paenneille heimolaisille. Oleksei perheineen muutti vuonna 1936 Utajärvelle ja perusti sinne nk. maakaupan. Pistojärven Ison Iivanan (Ivan Rodionov) kaikki pojat olivat laukkureita. Yksi heistä oli Janne; hänestä tuli kauppaneuvos ja vaihtoi sukunimensä Rajamaaksi. Toinen poika Jyrki vaihtoi nimensä Rotoseksi.
Hartikassakin asui heimolaisia – Toivo Kallio (s. 25.8.1902) Kontokista. Hän oli alkuperäiseltä nimeltään Grigor Karpov ja oli käyttänyt myös nimeä Riiko Riihiranta. Toivon vaimo oli Helena Garmujev (s. 12.6.1903 Vuokkiniemessä). Olisiko myös Riiko eli Toivo harjoittanut laukkukauppaa täällä – en tiedä, koska valitettavasti en ole saanut yhteyttä hänen jälkeläisiinsä.
Oulujoki oli tärkeä reitti Uhtuan ja Vuokkiniemen laukkureille, sillä sitä kautta he pääsivät nopeasti ja lyhintä reittiä Ouluun hankkimaan laukkukauppaansa tarvitsemaansa tavaraa. Reitti kulki Vuokkiniemen kylästä Tsenajärvelle siitä Aajuolahteen ja sitten Kivijärven kylään. Suomen puolelle päästyä matka jatkui Hyryyn. Hyrystä sitten päästiin eteenpäin katkeamatonta vesireittiä Vuokinjärvi-Alanteenjärvi-Vuokinjoki-Hyrynjärvi-Ristijärvi-Iijärvi-Kiehimänjoki-Oulujärvi-Vaala-Oulu.
Eri paikkakuntien ruotsinmiehillä oli omat myyntialueensa – nimittäin sama suku ”omisti” vuosikymmenestä toiseen tietyn alueen ja näin he pysyivät tuttuina alueen asukkaiden parissa. Nämä piirijaot olivat muodostuneet itsestään. Pistojärveläiset, vuokkiniemeläiset ja uhtualaiset harjoittivat nimenomaan kauppaa täällä Oulun ja Lapin suunnalla. Vuokkiniemeen kuuluivat myös Kivijärvi, Venehjärvi, Latvajärvi ym. pienemmät kylät. 2
Mahtoiko laitasaarelaisten muistelema laukkukauppiaan puulaatikko olla tämä? Laatikko on kuulunut Pistojärveltä kotoisin olevalle Antti Ruottiselle. Laukku on nykyään hänen veljensä pojan omistuksessa ja hienosti säilytetty harvinaisuus. Tiedossani on, että vain yhdellä Oulussa asuvalla vienalaisella on sumtsa tallessa. Sumtsa on nahkainen selkäreppu, jota laukkukauppiaat kantoivat selässään pitkiä matkoja.
Laitasaarelaiset muistelivat, että täällä olisi kaksittain ollut kauppiaita – toinen mies ja toinen nainen.
Kalevi L kertoi
Mieskauppiaalla oli puulaatikko, jonka hän leväytti pirtin lattialle. Laatikossa oli erikokoisia lokeroita jossa tavarat olivat hyvässä järjestyksessä. Myytävänä oli ainakin täikampoja, nappeja, neppareita, pokaneuloja, ompelulankaa, pellavalankaa, vetoketjuja sekä paljon muutakin tavaraa. Naiskauppias oli vanha mummo, jolla oli etupäässä vaatetavaraa. Hän yöpyikin usein kotonani.
Elsi L:lle tuli mieleen eräs tapahtuma joskus 50-luvun loppupuolelta
Meille tuli kotiini Piilolaan Murtomäkeen kaksi mieskauppiasta joilla oli matkalaukussa myytävää. Oli pimeä loppusyksyn ilta. Äitini osti minulle ruskeat teryleeniset pitkät housut, joita siihen aikaan ei tytöillä juuri ollut. Aamulla kun menin Korivaaralle kouluun ja huomasin, että opettaja Alpo Helenteellä oli omasta mielestäni juuri samanlaiset housut jalassa. Minua hävetti ja voi sitä itkua ja taistelua kotona kun kieltäydyin laittamasta niitä housuja enää jalkaani, enkä laittanut sen koommin. Olin silloin ehkä 9-vuotias.
Matti S muisteli
Ainakin yksi vanha mies vanerilaukkuineen meille asti tuli vaikka meidän talo ei maantien varressa ollutkaan ja ainakin kerran hän sanoi kysyneensä naapurissa, ostaisikohan tuolla kukaan mitään? Naapurissa olivat sanoneet, on ne visuja, mutta voivat tarvita jotakin. Tämä sama kulkukauppias oli meillä jonkin kerran yötäkin. Pikkupoikana ihmettelin sitä tavaramäärää mikä oli mahtunut siihen kapsekkiin, kengännauhoja, ompelutarvikkeita, hakaneuloja, joitakin huiveja. Kyllä monta tarpeellista tarviketta häneltä ostettiin. Kun hän esitteli tavaroita, niin siinä sitten aina huomattiin, että sitä ja sitä tarvitaan. Kun häneltä kysyi jotain tarviketta, niin ihmeen usein sitä häneltä myös löytyi.
Yksi vastaus artikkeliin “Laukkukaupasta – joka Vuokkia volottaa, se Iitä iikuttaa”
Kuvan miehet sekä kuvanottopaikka- ja aika on tunnistettu. Sama kuva löytyy Pohjois-Pohjanmaan Perinnealbumista. Klikkaa kuvaa niin näet sen isompana ja samalla myös kuvatekstin. Tämä on mainio kuva, kiitos Olavi Ruottinen!
Sari: Samoin minulta kiitokset Ollille tästä – aivan loistokuva on. Harvinaisuus kerrassaan. En muista olenko Karjalan Sivistysseuran sivuillakaan törmännyt näin autenttiseen laukkukauppias kuvaan :) Näytin muuten tätä laukkukuvaa Vasselei Rohkimaiselle Oulussa viimevkonloppuna niin hänellä on samanlainen. Vasselein suku Pistojärven Suvannosta.