60-luvun alkupuolella käytiin useita hillareissuja serkkuni Kalervon kanssa. Matkat suuntautuivat Sanginjoelle päin.

Vuonna 1964 lähdimme Kalervon valkealla Skodalla hillaan. Ajettiin Pyhäselän laitaan. Käveltiin kankaan poikki ja pian oltiin Itkusuon laidassa. Päästiin heti poimintaa aloittamaan. Kierreltiin pikkusoita ja mentiin yhä kauemmas, maastossa oli kapeita pitkiä soita ja niiden välissä yhtä kapeita kankaita itä-länsisuunnassa.

Levähdimme välillä, olihan saatu jo reilusti pohjanpeitto. Kalervo mainitsi ”Soiden suunta vie meidät kohti Montan taloja. Paras on hieman vaihtaa suuntaa ettei mennä liian lähelle asutusta.”

Niin siinä sitten käveltiin. Aurinko porotti. Maasto oli harvamäntyistä rämettä, tasaista kuin mikä. Edessä siinti vettä – oliko se helteen aiheuttama kangastus? Ei sentään, Matkajärvihän siellä pilkotti. Kumpparit pois jalasta ja paratiisissa oltiin. Huljuttelimme jalkojamme tummassa vedessä. Sudenkorennot ja paarmat pörräsivät ympärillä. Tuntui että energiaa virtaa sisään.

Palasimme Kivimaan laitasoita tarkastellen ja väliin söimme juuri kypsyneitä mustikoita. Aikansa kaarreltuamme olimme taas Itkusuon reunassa. Näkyi tuttu merkki; joku oli laittanut valkoisen paperin männyn oksaan kiinni. Tästä olikin matka autolle enää lyhyt. Kotiin selvittyämme olikin aika ottaa pienet tirsat.

– Pentti Lohela