Kansallisarkiston digitoiduissa dokumenteissa on vastikään ilmestynyt Oulun kämnerioikeuden pöytäkirjat vuosilta 1801-04. Niissä on yleensä vain porvareiden raha-asioita. Muhoslaisista näissä on kolme juttua, joista yksi laitasaarelaisista – ohessa Ritva Nygrénin suomentamana ja kirjoittamana:

Laitasaarelaismiehet, entinen lautamies Heikki Kontu ja lampuoti Jaakko Vesa olivat 8.9.1801 tuoneet Ouluun myytäväksi neljä puolikastynnyriä suolattua lohta. Lohi oli lajittelussa huomattu mädäntyneeksi ja happamaksi, minkä vuoksi maistraatti oli takavarikoinut tynnyrit. Kaupungin varaviskaali ja varavouti Georg Henrik Humén teki asiasta valituksen kämnerioikeuteen. Oikeuden istunnossa 9.9. vain Vesa oli paikalla, Kontu oli jäänyt pois huonovointisuutensa takia. Vesa myönsi, että heidän kuninkaan padosta ottamassaan lohessa oli vähän hapanta makua.

Todistajiksi kutsuttiin kauppias Johan Candelin, kaupunginpalvelija Johan Hildén ja pakkaaja Matti Kylmänen. Lohen tarkastuksessa mukana ollut Candelin kertoi, että lohi oli haissut aika pahalle ja että se oli mädäntynyt jo ennen suolausta. Oliko lohi kelvollista ruuaksi, ei todistaja ollut tutkinut. Hilden kertoi saman ja lisäsi, että oli maistanut muutamia palasia, mikä oli ollut aika epämiellyttävää ja epäterveellistä. Kylmänen oli käsitellyt kolme tynnyriä, joissa lohi oli hapanta ja mädäntynyttä ja vain muutamat palat kelpaavat ruuaksi. Lohen sanottiin olevan kaupungin pakkahuoneessa. ¹

Vireillä olevan asian käsittelyä jatkettiin 11.9.1801. Konnun ja Vesan asianajajana oli hovioikeuden auskultantti Henrik Heikel. Hän kertoi, että pormestari Liljedahlin määräyksestä raatimies Efraim Wacklin ja kauppias Jonas Adolf Niska olivat tutkineet lohen ja havainneet sen olevan vielä kelvollista. Hapan maku johtui siitä, että tynnyreissä oli ollut aikaisemmin suolasilakoita. Kontu ja Vesa saivat kelvottomasta lohesta sakkoja, mistä aikoivat valittaa. ^{2 3}

Seuraavana vuonna 10.8.1802 Kontu ja Vesa kertoivat kuulleensa kaupungissa käydessään, että Humén, jonka olisi pitänyt haudata lohi maahan, olikin myynyt sen Tukholmaan ja saanut siitä tavanomaisen hinnan, koska hän oli antanut sen suolata uudelleen. Vaasan hovioikeus ei ollut muuttanut kämnerioikeuden aikaisemmin antamaa sakkotuomiota. Kontu ja Vesa syyttivät Huménia lohen myynnistä ja virkarikoksesta. ⁴

Asia oli esillä vielä neljä kertaa syyskuussa. Virkarikossyyte siirrettiin raastuvanoikeuteen. Humén kiisti kaikki syytteet. Todistajina kuultiin mm. nimismies Adam Nordgrenia, joka kertoi että joitakin päiviä aikaisemmin kahdenkeskisessä keskustelussa Humén oli tunnustanut pesseensä ja suolanneensa uudelleen Konnun takavarikoidun lohen. Renki Pekka Gallan todistajalausunnon mukaan Humén oli antanut hänen ja kauppias Orren kuljettaa edellisenä syksynä eräänä sunnuntaina markkina-ajan jälkeen neljä puolikastynnyriä lohta Huménin kamarista rantaan laivattavaksi Tukholmaan ja oli samassa tilanteessa kuullut kerrottavan, että sama lohi oli Konnulta säilöönotettua ja haettu Pakkahuoneesta Huménille. Kaupunginpiiskuri Jaakko Pelkonen puolestaan kertoi, että oli Huménin käskystä edellisenä syksynä hakenut hänelle pakkahuoneesta neljä kala-astiaa eli puolikastynnyriä, mutta koska ne olivat kiinni ei hän tiennyt mitä kalaa niissä oli. Työmies Juho Koskela sanoi vieneensä yhdessä Pelkosen kanssa joitakin puolikastynnyreitä Huménilta erääseen rahtilaivaan.

Humén halusi jäävätä todistajista kauppias Lars Orren, tämän vaimon Britan ja pojan Johan Petterin (hyväksyttiin todistajiksi myöhemmin). Huménin kutsumista todistajista kappalainen Johan Fredrik Bäck kertoi, että kauppias Orre oli sanonut hänelle voivansa ilmiantaa Huménin sellaisesta rikoksesta mistä hän voisi menettää virkansa. Orre ei kuitenkaan ollut maininnut mistä rikoksesta oli kysymys. Orre kiisti Bäckin todistuksen ja sen, että olisi levittänyt huhuja. Kauppakirjanpitäjä Isaac Carlström oli kuullut monessa paikassa kaupungissa kerrottavan, että Humén kuului lähettäneen Tukholmaan myytäväksi Konnulta ja Vesalta takavarikoidut lohet. Brita Örn oli edellisenä vuonna joulun aikaan ollut töissä kauppias Orren luona ja Orren vaimo oli kahden kesken kertonut, että Humén oli varomaton antaessaan hänen ja muun talon väen nähdä ja maistaa sitä lohta, minkä oli Konnulta pidättänyt ja sitten lähettänyt pois. Hedvik Zimmerman sanoi, että kauppias Orre ja hänen vaimonsa olivat kesällä puhuneet maistaneensa lohta ja että Orre oli toisessa tilaisuudessa kertonut Konnun nostavan oikeusjutun Huménia, häntä ja muita vastaan.

Oikeuden hyväksyttyä kauppias Orren todistajaksi hän kertoi seuraavaa:

Sen jälkeen kun Konnun ja Vesan lohi oli huonontuneena takavarikoitu maahan haudattavaksi, oli Humén pyytänyt lainaksi hevosta noutaakseen itselleen pakkahuoneesta samat tynnyrit, jotka sitten siirrettiin vanhaan tupaan. Muutamia päiviä jälkeenpäin Humén oli antanut avata tynnyrit ja pyytänyt häntä ja hänen vaimoaan katsomaan, oliko lohi kelvollista. Jokunen palanen oli hapanta, mutta muutama lohi oli syötävää. Sitten jonkun päivän jälkeen Humén oli toistamiseen pyytänyt hevosta viedäkseen lohen rantaan, koska hänen pitäisi lähettää se Tukholmaan myytäväksi ja kertoi kirjoittaneensa siitä veljelleen kauppapalvelija Carl Gustaf Homénille, joka oli matkustanut sinne samaan aikaan. Jaakko Pelkonen oli vienyt tynnyrit rantaan pakkahuoneen viereen, josta ne oli edelleen kuljetettu laivaan.

Konnun ja Vesan edustaja auskultantti Johan Nordgren esitti päämiestensä puolesta laatimansa sovittelun, jossa Kontu ja Vesa halusivat luopua kanteestaan Huménia vastaan, jos hän mm. ottaisi vastatakseen miesten saamat sakot ja oikeudenkäyntikulut. Syyttäjä postitarkastaja, kaupunginvouti Anders Johan Slöge totesi, että Humén oli omaksi hyödykseen käyttänyt väärin maistraatin luottamusta ja myynyt tavaraa, minkä tuomioistuin oli jo todennut kelvottomaksi. Humén kiisti kuten aikaisemminkin ilmiannon kaikin osin. Asia siirrettiin raastuvanoikeuteen. ^{5 6 7 8 9 10}

Miten Huménin kävi raastuvanoikeudessa, jää toistaiseksi arvailujen varaan koska sen pöytäkirjoja ajalta 1800-04 ei ole vielä digitoitu.