Laitasaari

Lumiaisen akan kohtalo

Lumiaisen talon raunioilla (1913)

Lumiaisen talon rauniot – tarina Lumiaisen akasta löytyi Kirjastovirman sivuilta. Lisäämme sen tännekin, koska käsittelee kyläämme.

Oli Muhoksella Lumiaisten talo pienoisen pitkänkapean Lumiaisjärven rannalla, Oulujoen pohjoispuolella. Elipä talossa emäntä, aika kielevä akka, jonka rajantakaisetkin retkeläiset rauhantoimissa kulkiessaan olivat tulleet tuntemaan. Kai olivat monta kertaa hänen kanssaan suukopua pitäneet.

Mutta kun vihan aika tuli ja vainolaisten nähtiin taloon ryntäävän, mentiin piiloon kuka kunnekkin ennätti. Emäntä hädissään syöksähti sillan alle nauriskuoppaan, ”Jotta täällä mä kai säilyn, kun vallan hiljaa olen”. Vainolaiset ennättivät tupaan ja keskenään muistelivat: ”Tässä talossahan se oli ennen kielas akka, mutta mihinkäs se nyt on joutunut?” 

Akkapas ei malttanutkaan äänettä moista loukkausta kuulla, vaan päläytti piilostansa: ”En ole kielas enkä mielas, vaan sanon asiat arvolleen”. A vot, tuostahan akka rukka keksittiin ja raahattiin piilostaan ulos ja surmattiin, ja sen jälkeen talokin poltettiin.

Siihen loppui senkin talon tarina. Eläjät hävisivät sodan melskeissä, ettei enää ollut uuden kodin kohottajaa sille sijalle. ”Kartanon kedon” nimellä kuuluvat emännän entiset pellot nykyään Kopsan talolle. Nähdään nurmikolla useita kiukaan ja huoneen sijoja. Siinä erään kiukaan vieressä vielä muuan kolmihaara koivukainen humisee Lumiaisten kielaan emännän surullista tarinaa. 1

Sari

,
, ,

4 vastausta artikkeliin “Lumiaisen akan kohtalo”

  1. Solja tuolla Kaupin talon sivulla kyseli tätä Lumiaisjärveä ja näyttää edelleen olevan siellä samassa paikassa. Ehkä aika ruohottuneina ainakin satelliittikuvan perustella. Pitkä ja kapea järvi. Löytää kun menee Taloja sivulle ja nappaa kartalta Lumiaisen talon niin järvi siinä lähellä.

  2. Hei Sari

    Tarinat joita kirjastovirman sivuilla kerrotaan isonvihan aikaisiksi, ovat pääosoin rappasotien eli vuosilta 1570-1600 väliseltä ajalta, selvittelemällä noitten tarinoiden ajankohtaa huomaa, etteivät ne täsmää isonvihan aikaiseen väestöön. M.m tarinat Leskelän talosta ja Tahvolan isännästä sen paljastavat. Isonvihan aikaan Lumiaisessa oli Toppeliuksen piilopirtti juuri sen pitkulaisen lammen rantatörmällä jossa nykyisen sijaitsee Toppeliuksen muistokivi.

  3. Hei Raimo
    Aivan jäin tätä nimenomaan miettimään ja kirjoitinkin tästä Lumiaisen talon kohdalle, että ihmettyttää kun en mitään viitteitä talon olemassa oloon isovihan aikana ole löytänyt mitään… tämä siis selittää sen, että talo on ollut paljon aiemmin, sen jälkeen hävitetty (autio, poltettu, verohylky tmv) ja nostettu verolle – rakennettu ja perustettu uudelleen myöhemmin.