Olin muuvanna syksynä lehemän havussa ylimaasa päin ja erräänä iltana olin silloin Vuotolla, menin muutamaan talloon ja kysyn yöksi. Mulle tehtiin vuoje pirtin penkille, talon väki meni kamariin. Justiin ku olin saamasa unenpäästä kiinni, alako semmonen sissutus kuuluva, että oikein! Tuntu kun märkä, levijä kintas ois tulla sissuttanu ränmuurin takkaa ja sitte pitkil lattijaa aivan sem penkin viereen josa makasin. Siitä se aina kovemmalla vauhilla meni takasi uunilloukkoon ja taas sissutti takasi. Minä valapastun kokonaan ja aivan huvikseni seurasin tuota sissutteluva. En ottanu tultakaa, kuulotarkalla vain seurasin menuva, jota kesti aamuun asti. Aamulla sanon sitte siitä emännälle, tämä vastasi: ”Näyttikö se sulleki ittesä, on se näyttäyny muillekki.” Ehäm minä sitä kyllä nähäny, kum pimijä oli, mutta kuulim minä. – Isak Puhakka

Toisen tarinan mukaan menivät kortin pelaajat riiheen ja nostivat siellä olevan ruumiin nurkkaa vasten pystyyn, asettivat soihdun ruumiin suuhun ja itse asettuivat siihen ympärille pelaamaan. Kun tuli läheni ruumiin suuta, loksahti se auki. Silloin muuan miehistä tyrkkäsi ruumista sanoen: ”Mitä tuosa suutasi auvot, näytä vain meille tulta!” Soihtua muutettiin, aina kun entinen loppui, pantiin uusi tilalle. Ruumis suli ja suli ja lopulta lysähti kasaan. Silloinpa pelaajille tuli lähtö. Aamulla kun mentiin riiheen, tavattiin sieltä kaksi ruumista. Se mies, joka oli ruumista tyrkkinyt ja komennellut, oli myös kuollut. – Väinö Pellikka

Siitom puolisen kymmentä vuotta aikaa kun oltiin ratan korjuutöisä Ahonkankaalla ja se kummallinen tappaus sattu. Työskentelimmä ja aina väliin porisimma työtä tehesä, silloin joku joukosta huuti: ”Kattokaa tuonne pijan!” Katomma sinne muttem minä, eikä kaikki muutkaa nähäny mittää. Ne jotka näki, sanovat siinä menneen puoli miestä. Jalakoja ei ollu ollu ollenkaa, kun yläroppi vain ja kun se pääsi yli ratan, oli se kavonnu. Oli satanu vettä ja jos oikija kulukija olisi ollu, oisi hiejassa varmasti jäläki näkyny. Kävimmä heti kattomasa, muttei mittää näkyny. – Pekka Similä

Talon emäntä oli kuollut ja hänen ruumiinsa oli riihessä. Muudan mies lähti talosta, mennäkseen lähellä olevaan toiseen taloon. Lunta sateli aika lailla. Mies huomasi vastaansa tulevan kaksi naista ja kun mies tuli lähemmäksi, näki hän tulijat tuon kuolleen emännän kaksoisolennoiksi. Miehen kohdalle tultuansa sanoi toinen: ”Sinä särit Saarelasta akkunan!” Nuo ”emännät” eivät olleet kävelleet, vaan ikään kuin liukuneet pitkin lumen pintaa. – Isak Puhakka

Pari naista oli mennyt kirkonaikana marjaan. Paholainen tuli sinne ja meni ensimmäisen naisen luo ja kysyi, miksi tämä pyhänä on marjassa. Tämä vastasi: ”Saadakseni lapsilleni ruokaa.” Paholainen jätti hänet rauhaan ja meni toisen naisen luo kysyen samaa. Tämä taasen vastasi: ”Ostan itselleni ja lapsilleni helmet.” Paholainen viskasi silloin käärmeen hänen kaulaansa sanoen: ”Tuossa on helmet sinulle ja lapsillesi kanssa!” – Maria Apaja

Eräs mies, työnjohtaja R. kertoi menneensä muutamia vuosia sitten marjaan sunnuntaina. Siellä metsässä kahden metsäsaran välisellä rajalinjalla hän oli huomannut vastaansa tulevan hyvin pitkän miehen, jonka pää oli puiden latvojen tasalla. Työnjohtaja ei sanonut pelänneensä, vaan kävellyt vaan eteenpäin. Oli sitten sattunut vilkaisemaan sivulleen ja taasen katsottuaan pitkää miestä, ei tätä näkynytkään. Tultuansa paikalle, missä oli miehen nähnyt, ei siinä tarkastelusta huolimatta näkynyt minkäänlaista jälkeä. ”Tämä tapahtui Lampsin kankaalla”, kertoi R. ”Jatkoin matkaani kankaan poikki Mustikkakankaalle, mutta sielläpä ajattelinkin, etteipä se tainnut oikea mies ollakaan ja lähdin pois. Sen perästä en ole sunnuntaina mennyt marjaan ja olen sitä mieltä ettei mikään sunnuntaityö ole tarpeellista. Pyhätyöllä ei oo siunausta.” – Eino Raumala

Lähde: Suomen kirjallisuuden seura, sidokset KT, KRK, PK – n. ajalta 1930-40, käyttölupa SKS:ltä 22.3.2017, ks. myös artikkeli Lyylistä