Lyylin veljen Pekka Similän kertomaa paikallisista urheilijoista ja voimamiehistä noin vuonna 1935:

Pari kovaa juoksijamiestä oli Muhoksella ennen. Toinen, Aapeli Koistinen elää vieläkin, mutta on nyt jo 80-vuotias, toinen oli Aukusti Inkala. Molemmat ottivat juoksemalla hevosia kiinni vaikka kuinka vauhdissa nämä olisivat olleet. Ja ovatpa nämä ottaneet jäniksiäkin juoksemalla kiinni.

Entisaikaan, jolloin ei ollut aitojakaan muita kuin ”selekäaijat” päästettiin hevoset heinänteon jälkeen niityille laitumelle ja kun ei hevosia muuten saatu kiinni, mentiin hakemaan Inkalan Aukustia ja kun tämä juoksuun pinkaisi, niin sai hevoset kiinni.

Kerran oli Rosvo-Perttunen ja hänen mukanaan ollut Inkalan Aukusti joutuneet takaa-ajetuksi. Takaa-ajajat tulivat hevosella ja miehet juoksemalla pakenivat edellä. Perttunen viskasi juostessaan palttoonsa pois, päästäkseen nopeammin pakenemaan. Inkalan Aukusti palasi noutamaan palttoa ja tuumi: ”Ei me palttuva jätetä”. Inkala oli kuulu juoksijan taidoistaan. ^{1 2}

Parikymmentä vuotta sitten ollessani Maikkulan talossa muutaman vuoden renkinä tulin tuntemaan painin raskaan sarjan maailman mestarin Yrjö Saarelan. Hänen talonsa oli lähellä Maikkulaa, jossa hän kävi joka päivä. Mukava mies. Kerran sano Yrijö, saatta panna nuoran vaikka minkälaisen ja vaikka kuin lujalle mun käsivarteen, se katkijaa. Otimma uutta suittivarsinuoraa ja kahem miehen kiskomma sen oikein lujalle käsivarteen. Yrijö vain koukisti kätesä ja sillon uusi suittivarsi rapsahti poikki, kuin olisi leikattu. 

Painija Saarelalle tehtiin kivinavettaa. Kerran meni Yrijö kartanolle makkoilemmaan ja katto kun navetan tekijät kolome miestä rautakankein kansa haalasivat suurta kivijä. Emäntä toi siihen kartanolle kahaveja ja käski miehijä juomaan. Yrijöki oli nouseskellu ylös ja sanonu, tulukaahan miehet juomaan kahaveja. Minäki katon tuota kivijä. Miehet tulivat ja Yrjö meni. Oli vain pistänyt sormesa kiven laitain alle ja nosti yksinään akkunan päälle kiven, jota toiset kolome miestä juuri rautakankien avulla liikutteli. Oli se Saarelan Yrijö sillon oikija voiman pesä. ³

Muhoksella Hyrkkäässä oli vahva isäntä. Entisaikaan kun kulki paljon matkamiehiä, jotka vedättivät suuria rahtikuormia. Keväisin ”rospuuton” aikaan oli Hyrkkään luona huono, sula paikka tiessä, jossa laihemmat ja huonot hevoset uupuivat. Nämä riisuttiin aisoista ja Hyrkkään isäntä veti kuormat sulan yli, kun sai viinaryypyn palkaksensa.

Hyrkkään isäntä on ollu vahava mies. Ennen ja kaipa vielä nykki vejätettään venneet hevoskyytillä maata myöten, kun matkataan ylös koskija. Syvväyksen rannasta nostiin maalle ja jos ei sattunu hevosija olleen saapusalla, tuli Hyrkkään isäntä kärryin kansa joisa oli kahet rattaat, kolomilaijat ku ovat pitkijä, perräytti kärryt vetteen, vene pantiin niihin, isäntä aisoin ja veti kärryt ja venneen yksinään kotisa tykö asti. Ne olivat siinä valamissa, ku hevoset kotteusi.

Lähde: Suomen kirjallisuuden seura, sidokset KT, KRK, PK – n. ajalta 1930-40, käyttölupa SKS:ltä 22.3.2017, ks. myös artikkeli Lyylistä

P.S. Kuka oli jutussa mainittu Aukusti Inkala, kuollut ennen vuotta 1935? Alemmassa kuvassa on Eemil Koistila, Aapelin poika, painijamestari Amerikasta. Hänestä voi lukea täältä ja Koistilan no 22 sivulta.

P.S. 2 Mainittu Hyrkkään isäntä lienee Heikki Heikinpoika Hyrkäs (s. 25.11.1798, k. 19.3.1865) – 1. vaimo 22.7.1819 Kaisa Matintytär Inkala (s. 15.12.1799 Inkala no 38, k. 14.9.1840), 2. vaimo 2.10.1846 Reeta Laurintytär Tapaus (s. 1.3.1823). Tieto perustuu Jenny Maria Tillmanin (o.s. Kylmänen, s. 29.10.1912) kertomaan sukutarinaan. ⁴

P.S. 3 Rosvo-Perttunen alias Antti Ville Perttunen (Anders Wilhelm, s. 10.5.1851 Oulu, k. 6.7.1877 Kuopion vankilassa). Vanhemmat renki, merimies Antti Pekanpoika Perttunen (s. 3.3.1820 Oulujoki, k. 9.2.1858 Oulu) ja Reeta Yrjöntytär Pekkala (s. 31.10.1824 Oulu, k. 1864 Oulu), jotka oli vihitty 28.9.1847. Kastekummit olivat Fredrik Kiuttu ja vaimo Maria, Heikki Perttunen ja vaimo Maria, nuorimies Gustaf Hägg, Maria Loman/Leman/Löman.

Isovanhemmat olivat Pekka Heikinpoika Perttunen (s. 11.3.1779 Oulujoki, k. 24.3.1836 Oulujoki) ja Anna Juhontytär Kanniainen (s. 2.12.1783, k. elokuussa punatautiin 1837 Oulujoki), jotka oli vihitty 16.5.1805 Oulussa. Pekan vanhemmat Heikki Erkinpoika Barckman Hevonoja Berttunen (s. 12.1.1749 Oulujoki, k. 19.6.1807 Oulujoki) ja 30.7.1792 Oulussa vihitty vaimo Marketta Jaakontytär Perttunen (s. 1750). Heikin vanhemmat olivat sotilas Eric Barckman (s. 1710) ja Valpuri Pekantytär Matero (s. 1700) Oulujoelta.

Seitsemänvuotiaana Antti jäi isän kuoltua orvoksi, kymmenen iässä kuoli myös äiti. Antti ja pikkusisar Nanny jäivät sukulaisten hoiviin, lautahökkeliin Oulun Heikinkadulle. Sukulainen, oma eno, johdatti Antin tulevaan ammattiinsa – eno oli Oulun kuuluisimpia varastetun tavaran kuljettajia. Rosvo-Perttusesta Seura-lehdessä 1.7.1936 ja Kalevassa 5.1.2003 sekä Leo Brunnin artikkeli Oulun sukututkija-lehdessä 2000:1.