Julia Niskanen (o.s. Huovinen, s. 1914), Hilma ja Aappo Huovisen tytär, kertoi lapsuudestaan ja nuoruudestaan Helialla no 41. Muistelmat keräsi 1980-luvun lopulla tytär Ritva Marttila (o.s. Niskanen).
Siemenpotut oli ensin idätetty pirtissä reessä jossa oli laidat. Potunpanossa hevosen perään pantiin sahra, jolla peltoon saatiin vako hevosen vetäessä. Vakoon laitettiin siemenpotut ja seuraavalla kierroksella siemenperuna peittyi multaan ja uusi vako syntyi. Työssä oli hevosmies ja potun panija. Potunotto oli syys-lokakuussa. Varret revittiin ja sahralla tai kuokalla taas aukaistiin vako. Oma väki oli pellolla keräämässä uudet perunat. Potut säilytettiin pottukellarissa. Se oli maakellari, jossa säilytettiin myös silakkatynnyrit.
Puolukassa käytiin isolla joukolla. Mentiin syvälle ja kauas metsään ämpärit mukana. Kotona puolukat perkattiin ja survottiin marjasaaviin. Marjoja keitettiin kattilassa ja siivilöitiin kuoret pois – syntyi mehua. Marjapuuroa keitettiin. Mustikkaa kerättiin ja kuivattiin uunissa ja säilytettiin paperipusseissa. Talvella niistä sitten keitettiin mustikkasoppaa.
Kerran Rättyän Paavo, Eeva-sisaren aviomies, joka oli kauppamies, osti saunasaavin täyteen puolukoita. Hän lisäsi sekaan vettä, että sai puolukat painavaksi ja sitten möi puolukat eteenpäin.
Aappo-isä oli istuttanut viinimarjapensaita koivukujan lähelle aitaukseen. Aappo teki oikein hienon veräjän puutarhaan. Puutarhassa kasvoi karviaisia, vaaraimia, mustaa ja punaista viinimarjaa. Marjoista tehtiin mehua ja soppaa.
Puinti kesti monta viikkoa. Kolmella talolla oli puimayhtiö, jolla oli yhteinen Lokomo-kone. Puintityöt tehtiin yhteisesti talosta taloon. Ruis oli leikattu ja laitettu lyhteille kuhilaiksi kuivumaan pelloilla. Ruislyhteiden kuivuttua ne haettiin reellä pellolta Lokomolle riihen edustalle. Ohra ja kaura leikattiin ja laitettiin pikku kuhilaille tai seipäälle. Jyvät puitiin Lokomolla, säkitettiin ja ajettiin hevoskuormassa aittaan, jossa oli ylä- ja alakerrassa laarit. Eloviljaa saatettiin ajaa kahdella hevosella, Julia ajoi edellä ja Simo, sotavanki perässä toisella hevosella, suuria kuormia. Jyviä piti hämmentää kuivumisen edistämiseksi laareissa.
Aitan takana rantaan päin mentäessä, liikkui varkaita. Aitan takaseinään oli kerran poralla tehtyjä reikiä. Niistä varkaat valuttivat jyviä itselleen.