Hakkarilan sotilaspuustellissa asuva vänrikki Fredric Marander kuoli noin 61-vuotiaana leskenä hökätautiin eli pahemman sortin lentsuun. Vainajan jälkeen pidettiin asianmukainen perunkirjoitus.

Vuonna 1771 elokuun 14 päivänä saapuivat selvitysmiehet Tihilän taloon Laitasaaren kylään Muhoksen pastoraattiin merkitäkseen siellä muistiin ja arvioidakseen saman vuoden toukokuun 29. päivänä kuolleen vänrikki herra Friedr. Hendric Maranderin jäämistön. Edesmenneeltä ei jäänyt muita rintaperillisiä, kuin avioliiton ulkopuolella syntynyt 13. ikävuodella oleva Susanna Sophia –niminen tytär, jonka etua valvomaan holhoojaksi tuli Oulunsuun kylästä perintötilallinen Iisakki Perttunen, Susanna Sophian tädin mies.

Holhoojan sekä useiden velallisten läsnä ollessa ilmoitettiin omaisuus, josta tässä poimintoja.

Arvokkaimpia yksittäisiä esineitä olivat kultainen kaluuna ja hattu kultaisine kaluunoineen (arvo 39 taalaria) sekä hopeinen pikari, joka oli Pekka Lievosen huostassa (20 tl). Messinkiä, tinaa ja peltiä oli yhteensä 30 taalarin ja 8 äyrin arvosta, mm. messinkiset kaksi kynttilänjalkaa, vateja, lautasia, vanha kattila ja silitysrauta. Rautaesineistöä (3 tl 14 äyr) löytyi mm. hiilihanko, vasara, hohtimet, rikkinäinen paistinpannu ja veitsiä. Puusta tehtyä tavaraa (7 tl 26 äyr) oli mm. kaksi arkkua, joista toinen ilman lukkoa, lipas, tynnyreitä, maitopyttyjä, kaappi ja karmituoli. (yksi taalari (kuparia) = 32 äyriä)

Karjaa oli 126 taalarin arvosta: lehmät Mansikki, Kestrikki, Kaunikki ja Sunteri (á 24 tl), kaksi hiehoa, sonni ja kaksi lammasta. Jaakko Määtän luona olleiden kahden pienemmän lampaan omistus riitautettiin.

Sänky- ja pitovaatteista (178 tl 20 äyr) mainittakoon kaksi patjaa, kaksi tyynyä, sängynpeite, univormu (90 tl), vanha univormu (3 tl) liivi, takki, yömyssy, kaksi vanhaa peruukkia, kolme hattua, punainen talvimyssy, neljä paitaa, mansetit ja jokunen housupari.

Sekalaista tavaraa (18 tl 20 äyr) oli kivivati, kolmen tuopin ja puolen tuopin pullot, lasitavaraa, silmälasit, vaateharja, kirjoja mm. ruotsin- ja suomenkieliset raamatut ja virsikirjat, häränvuota, yhdeksän muokkaamatonta lampaannahkaa, viivotin ym.

Perittäviä velkoja oli yhteensä 47 tl 26 äyr: herra kersantti Stjerncreutzin velkakirjalla Olavi Hiltuselta 39 tl 18 äyr, sotilas Staldtilta 1 tl 16 äyr ja sotilas Juho Simonpoika Traanalta 6 tl 24 äyr.

Pesän varat olivat yhteensä 471 tl 18 äyr.

Lyhennyksiä kirjattiin 554 taalaria: köyhien provisio 1 tl 11 äyr, lukkari Aspegrenille lastenopetuksesta 42 tl, samoin Matti Leskelälle 90 tl, rouva Nybergille 102 äyr 14 äyr, kersantti Stjerncreutzille 50 tl 7 äyr, Pekka Määtälle 36 tl, lisäksi rukiista ja kaurasta 42 tl, herra kappalainen Salowille 21 tl 24 äyr, Antti Kärnälle 15 tl 8 äyr, entiselle korpraali Tarflingille ilman velkakirjaa tai todistajia 12 tl (mikä riitautetaan), Inkalan leskelle 6 tl (samoin riitautetaan), Pekka Lievoselle hopeapikarin panttia vastaan 20 tl, Antti Tihiselle yhteensä 31 tl, sotilas Laurinille 36 tl (riitautetaan), itsellinen Matti Laukalle neljän kuukauden työpalkka 12 tl (myös riitautetaan) ja selvitysmiesten palkkio leimaveroineen 36 tl.

Arviokirjan lopussa Antti Tihinen Laitasaaresta vakuuttaa, että kaikki omaisuus on oikein ilmoitettu eikä mitään ole salattu. Oikeutta myöten muistiin kirjatuksi ja arvioiduksi vakuuttavat vielä Chr. Zimmerman allekirjoituksellaan sekä kihlakunnan lautamies Elias Tikkanen ja holhooja Iisakki Perttunen puumerkeillään. ¹

Tekstin on ruotsinkielisistä alkuperäisdokumenteista suomentanut ja puhtaaksikirjoittanut Ritva Nygren.

Mitä sitten tapahtui Maranderin ainoalle perilliselle? Tytär Susanna Sophia käytti myöhemmin isänsä sukunimeä. Hänet vihittiin 4.2.1781 Utajärvellä Juho Antinpoika Keinäsen kanssa. Juho oli ilmeisesti alunperin Heikkisiä Paltamon Otermalta.² He saivat ainakin kolme lasta Anna, Perttu ja Elsa Stiina. Maranderin suku jatkui siis ainakin Elsa Stiinan kautta. ³

-Solja Holappa