Kuvan kansanparantaja ei liity tarinaan.
Lohelan Pentti kertoo:
Viskaalinmäellä Halosen no 54 mailla pienessä mökissään asui Iikka Henell vaimonsa Anna Valpurin (o.s. Halonen) ja tyttärensä Vienon kanssa.
Iikan luona kävi asiakkaita läheltä ja kaukaa. Iikka oli taitava jäsenkorjaaja. Oli käsi, polvi tai leuat sijoiltaan, Iikka niksautti ”osat” paikoilleen. Joillekin useasti käyville potilaille Iikka opetti konstit, miten asiakas itse saattoi laittaa esim. polvensa paikoilleen.
Minultakin lähti pikkupoikana polvi sijoiltaan ja isä vei minut hevosella Iikan luo. Polvi tuli nopeasti kuntoon ja kävelemään pystyi heti. Eikä ole tähän päivään sijoiltaan lähtenyt.
Monet ihmiset ovat kertoneet Iikan taidoista ja toiminnasta. Iikalla oli myös kylän ensimmäisiä kideradioita, joten hän oli aikaansa seuraava ihminen.
Olisi kiva kuulla, onko ihmisillä muistoja hänestä.
Isak Fredrik Henell oli syntynyt Kempeleessä 19.11.1893, vanhemmat olivat torppari Iisak Henell ja vaimonsa Maria Liisa. Vaimo Anna Valpuri oli syntynyt 14.8.1888 Muhoksella ja hänen vanhempansa olivat talollinen Sylvester Kihlström eli Halonen ja Maria Niilontytär Halonen.
Iikka Henellin perheen kuvan löydät Kivelän talon sivulta.
Entä muistaako kukaan tässä jutussa mainittujen eläinten vaivojen hoitajista kerrotun? Muita Laitasaaressa vaikuttaneita parantajia?
4 vastausta artikkeliin “Muistatko jäsenkorjaaja Henellin?”
Äitini muisteli useasti kuinka hänellä oli lapsena mennyt jalka poikki, hänet oli viety Ouluun sairaalaan, sieltä päästyä jalka oli ihan tönkkö. Sen jälkeen hän oli kulkenut Henelillä monta kertaa ja jalka oli tullut kuntoon, ihan normaaliksi. Martta teki raskasta työtä, hän lastasi Toppilan satamassa laivoja. Vuosikymmenten jälkeen sama jalka alkoi vaivaamaan, siihen piti vaihtaa tekonivel.
Hei Leena, kiitokset kommentista. Jäsentenkorjaajalla olen minäkin jopa pentuna käynyt Suokylässä. Tämä on hiipuvaa kansanperinnettä.
Moro Sari ,taisi tuon suokylän jäsentenkorjaajan naapurina olla parturi,joka käsikoneella tukkia leikkasi,50 penniä /pää.Tylsät terät muistaakseni oli ja muutenkin ikimuistoinen kokemus ,miten rajaus tehtiin.
Moro Jukka, joo mulla taisi nilkka joskus penikkana niukahtaa – niin vanhemmat vei sinne Suokylään. Taisi muuten parantua sen jälkeen kun kävin. Suokylässä parturissa en ole käynyt :)