Kerron esimerkillisen hyvästä maan ja karjan hoidosta.

Seurasin rajanaapurina maatilan hoitoa ja olin myös joskus heillä töissä. Emäntä Naimi hallitsi karjanhoidon ja karjan jalostuksen. Mähylässä oli itäsuomalainen karja, jonka lehmistä osan oli vaimo tuonut tullessaan taloon emännäksi. Karjan rasvaprosentti oli yli viiden, kun se muilla roduilla jäi alle neljän. Silloin maidosta maksettiin rasvaprosentin mukaan. Valion meijeri palkitsi heidät joka vuosi ensiluokkaisesta maidon tuottamisesta. Talon tytär Terttu auttoi karjanhoidossa.

Isäntä Pekka (Juho Pietari Keränen) oli myöskin taitava ja ahkera viljelijä. Hän hankki kylän ensimmäisen piikkipyörätraktorin, jolla pojat Väinö ja Veikko ajelivat. Liekö tämä saanut pojat innostumaan konetöistä, koska heistä tuli myöhemmin Muhoksen eturivin kuorma-autoilijoita. Viljanleikkuu- ja puintikoneet olivat heillä omasta takaa. Traktorin uikuttava ääni kantautui usean kilometrin päähän, josta tiesi Mähylän miesten olevan peltotöissä.

Silloin kun viljan kylvö suoritettiin käsikylvönä, oli isännällä konsti nopeaan kasvuun lähtemiseen. Hän kasteli siemensäkit haalealla vedellä pari vuorokautta ennen kylvöä. Tällöin siemenet olivat turvonneet ja oraalle nouseminen oli nopeaa. Tämä joudutti, kun kylvöaika venyi myöhäiseksi märkyyden tai muiden syiden vuoksi. Myös muun viljelytekniikan hän hallitsi jo silloin, esim. nurmen, viljan, apilan ja herneen vuoroviljelyn.

Isännän ahkeruudesta voin mainita kertomuksen kylältä; hänen työhousunsa eivät lakanneet heilumasta naulakossa ennen kuin ne aamulla taas puettiin päälle.

Esimerkillistä naapuria muisteli 40-luvun lapsi Kalevi Leskelä